Artikkelit joiden kirjoittaja on Pekka Keväjärvi

Ker­roin kesäl­lä täl­lä pai­kal­la pariin­kin ottee­seen mök­ki­re­mont­ti­pro­jek­tis­tam­me. Kun sen kuu­lu­mi­sia on kysel­ty, niin on ehkä syk­syi­sen lop­pu­ra­por­tin aika. Vai­mo­ni omis­ta­ma mök­ki sijait­see Kii­min­gin Hut­tu­ky­läs­sä Kii­min­ki­joen saaressa.

Soh­va­han on vuo­teen jäl­keen kodin muka­vin paik­ka. Soh­val­le on muka­va heit­täy­tyä työ­päi­vän tai muun tou­hun ja päi­väl­li­sen jäl­keen. Soh­val­la voi naut­tia muka­vas­ti ilta­pa­lan, kun­han muis­taa aika ajoin imu­roi­da murut pois, ja sii­tä on muka­va siir­tyä illan tul­len vuo­tee­seen. Mut­ta kaik­ki tuo on toki lii­an­kin muka­vaa, jos ajat­te­lee fyy­sis­tä kuntoaan.

Työ­mat­ka­ni on aika pit­kä, 50 kilo­met­riä suun­taan­sa. Aamul­la mat­ka alkaa Yli­kii­min­gis­tä ja kul­kee Kii­min­gin läpi Hau­ki­pu­taal­le ja ilta­päi­väl­lä tie­ten­kin päinvastoin.

Olin syys­kui­se­na lau­an­tai­na 10.9. mök­ki­puu­his­sa Kii­min­gin Hut­tu­ky­läs­sä, kun yhtäk­kiä alu­een ylle ilmaan­tui mata­lal­la len­tä­vä Raja­var­tios­ton heli­kop­te­ri. Kun Suo­men rajat eivät ole lähel­lä Hut­tu­ky­lää, niin päät­te­lin että kyse täy­tyy olla etsin­näs­tä. Puhe­li­men säh­kö­pos­tis­ta löy­tyi­kin polii­sin tie­do­te, jon­ka mukaan alu­eel­la etsit­tiin edel­li­sil­ta­na kadon­nut­ta iäkäs­tä naista.

Har­ras­tai­sim­me­ko hiu­kan kyök­kip­sy­ko­lo­gi­aa. Täs­tä keit­tiön pöy­dän nur­kal­ta tuon mukaan kes­kus­te­luun käsit­teen san­ka­ri­syndroo­ma. Se voi alkaa vai­va­ta vaik­ka­pa muun muas­sa polii­tik­ko­ja, ay-joh­ta­jia ja mik­sei jos­sain mää­rin pai­kal­lis­leh­tien päätoimittajiakin.

Meil­lä taval­li­sil­la ihmi­sil­lä ei ole mah­dol­li­suuk­sia lähet­tää Ukrai­nan avuk­si ras­kas­ta aseis­tus­ta tai mui­ta sota­tar­vik­kei­ta, mut­ta meil­lä on kui­ten­kin mah­dol­li­suus aut­taa Ukrai­naa ja ukrai­na­lai­sia monel­la muul­la taval­la. Hei­tä voi aut­taa osal­lis­tu­mal­la Ukrai­na-keräyk­siin tai teke­mäl­lä lah­joi­tuk­sia Suo­meen sotaa pakoon tul­leil­le ukrai­na­lai­sil­le. Suu­rin osa heis­tä on nai­sia ja lapsia.

Pari kol­me sanaa. Pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tys, pal­ve­lu­verk­ko­suun­ni­tel­ma, väestösuunnite.

Ensim­mäi­sen luo­kan luok­ka­ku­va­ni on lii­mat­tu pah­vil­le. Ehkä se on sik­si säi­ly­nyt niin hyvin. Jos kat­son vain itseä­ni ja pukeu­tu­mis­ta­ni voi­si luul­la, että on satei­nen syk­sy, sil­lä minul­la on kumi­saap­paat jalas­sa. Kenel­lä­kään muul­la ei ole, vaan nau­ha­ken­gät, ten­na­rei­ta ja mui­ta. Muis­tan kyl­lä että kuva otet­tiin kevääl­lä. Nyt siel­lä joku nau­res­ke­lee, että Kevä­jär­vi ei osan­nut sol­mia ken­gän­nau­ho­jaan 7–8‑vuotiaana. Syy­nä oli kui­ten­kin se, että minul­la oli aina erit­täin kii­re tuon ikäi­se­nä ja kump­pa­rit sai nopeas­ti jalkaan.

Hir­vi­kan­taa har­ven­ne­taan Suo­men man­te­reel­la sää­del­lys­ti joka vuo­si, jot­ta eläin­ten mää­rä ei kas­va hal­lit­se­mat­to­mas­ti. Merel­lä asiat tun­tu­vat ole­van toi­sin. Esi­mer­kik­si Perä­me­rel­lä hyl­keit­ten mää­rä on nous­sut jopa 25 000:een. Se on aivan liikaa.

Jos­tain ihmees­tä suo­ma­lai­set alkoi­vat 1800-luvun lopul­la ja eten­kin 1900-luvun ensim­mäi­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä löy­tää aika urhei­lu­har­ras­tuk­sil­le. Nii­tä var­ten ryh­dyt­tiin perus­ta­maan run­sain mitoin myös urhei­luseu­ro­ja. Innos­tuk­sen täy­tyi olla suur­ta, mut­ta var­mas­ti urhei­lua myös pahek­sut­tiin jou­ta­va­na ajan­käyt­tö­nä – nekin pon­nis­tuk­set oli­si­vat hyö­dyt­tä­neet enem­män työnteossa!

Neu­vos­to­lii­ton mar­ras­kuus­sa 1939 alka­nut hyök­käys Suo­meen kes­ti 105 päi­vää. Suo­men oli pak­ko myön­tyä rau­han­neu­vot­te­lui­hin, mut­ta niin oli teh­tä­vä myös Neu­vos­to­lii­ton. Sii­tä oli tulos­sa hyl­kiö­val­tio maa­il­man silmissä.