Toimittajalta

Täs­sä ehti­kin kulua kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta elä­mää ilman kyl­män sodan var­joa. Nyt maa­il­ma tekee sii­hen paluu­ta Venä­jän takia. 

Koko maa­il­maa järi­syt­tä­vä pan­de­mia, Ukrai­nan sota ja hoi­ta­jien epä­toi­vo. Saa­ko olla väsy­nyt, vaik­ka ei koe ole­van­sa tapah­tu­mien kes­kiös­sä? Olen huo­man­nut oman kat­see­ni hakeu­tu­van entis­tä enem­män viih­de- ja kult­tuu­ri-osioi­den artik­ke­lei­hin ja “suus­sa lem­peäs­ti sula­vaan suklaakakku”-ohjeisiin eikä sodan ete­ne­mis­tä tai hoi­ta­jien lak­koa kos­ke­viin uuti­siin. Enkä edes leivo.

Moni muis­taa vie­lä 1970-luvun alun öljy­krii­sin, jon­ka sen­kin taus­tal­la oli sota. Sil­lä ker­taa ikui­sel­ta tun­tu­va tais­te­lu lähi-Idäs­sä. Inter­ne­tin tie­to­kir­ja Wiki­pe­dia ker­too, että öljy­krii­sin seu­rauk­se­na polt­to­nes­tei­den hin­nat nousi­vat Suo­mes­sa hur­jas­ti. Vuo­den 1974 tam­mi­kuus­sa ras­kaan polt­to­öl­jyn hin­ta nousi 2,8‑kertaiseksi, kevyen polt­to­öl­jyn hin­ta 1,8‑kertaiseksi, die­se­löl­jyn hin­ta 1,4‑kertaiseksi ja ben­sii­nin hin­ta­kin nel­jän­nek­sel­lä vain yhdes­sä yössä.