Toi­mit­ta­jal­ta: Kas­vun ihmet­tä kummastellessa

Ihme­tel­lä täy­tyy kuin­ka pik­ku­rui­ses­ta, hädin tus­kin sil­mäl­lä havait­ta­vas­ta sie­me­nes­tä voi kas­vaa kukois­ta­va kuk­ka tai satoa tuot­ta­va kas­vi. Kas­vun ihmeel­lä en tar­koi­ta ala­ti odo­tet­tua ja toi­vot­tua talous­kas­vua. Kuten olem­me huo­man­neet, se ei ole mah­dol­lis­ta, vaan tulee taka­pak­kia ja totaa­li­nen romah­dus­kin on mah­dol­lis­ta. Näin­hän se kier­to­kul­ku toi­mii luonnossakin.

Koti­puu­tar­hu­ri huo­maa, kuin­ka tär­ke­ää jokai­sen vai­heen onnis­tu­mi­nen on hyvään lop­pu­tu­lok­seen pää­se­mi­sek­si. Pitää olla oikea ajoi­tus kyl­vös­sä, hyvä kas­vua­lus­ta, sopi­va läm­pö­ti­la, riit­tä­väs­ti valoa ja tar­vit­ta­vas­ti kas­te­lua. Sano­taan, että kas­vit kai­paa­vat myös rak­kaut­ta ja niil­le pitäi­si jutel­la. Täs­tä tar­pees­ta ei voi men­nä takuuseen, muu­ta todel­la­kin: kun teke­mi­ses­sä on sydän muka­na, onnis­tu­mi­sen edel­ly­tyk­set ovat paremmat.

Sekin on tot­ta, että vaik­ka teet kai­ken mie­les­tä­si oikein ja pie­tee­til­lä, kaik­ki voi sil­ti men­nä pie­leen, itses­tä riip­pu­mat­to­mis­ta syis­tä. Tulee hal­la, myrs­ky tai rank­ka­sa­de, jot­ka kurit­ta­vat kas­vus­toa tai lin­nut tai muut met­sän eläi­met käy­vät hen­ken­sä piti­mek­si verot­ta­mas­sa satoa.

Näin­hän se käy talous­e­lä­mäs­sä­kin, kuten olem­me huo­man­neet. Talous voi suis­tua rai­teil­taan ennal­ta arvaa­mat­to­man teki­jän seu­rauk­se­na, kuten nyt on tapah­tu­nut. Raha­puun kas­vat­ta­mi­nen oli­si tänä päi­vä­nä kova sana.

Jos kas­vit ovat sopeu­tu­vai­sia muu­tok­siin, niin olem­me me ihmi­set­kin. Kädet mul­taan upot­taes­sa­kin voi vain uskoa ja toi­voa, että maas­ta se pie­ni­kin pon­nis­taa. Kuten teke­vät nava­kas­sa tuu­les­sa huo­ju­vat hon­te­lot kukan­tai­met tai rusa­kon jyr­si­mä ome­na­puu, joka sin­ni­kääs­ti yrit­tää kai­kes­ta huo­li­mat­ta puh­je­ta vaa­lean­pu­nai­seen pum­pu­li­pil­veen. Hou­ku­tel­lak­seen pölyt­tä­jiä, noi­ta pör­riäi­siä, joil­le tänä kesä­nä on raken­nel­tu ura­kal­la hotel­lio­lo­suh­tei­ta ja tuo­maan meil­le sil­mä­ni­loa. Yhteis­työ­tä tar­vi­taan kai­kes­sa elollisessa.

Odo­tuk­set ja toi­veet ovat kesän ede­tes­sä kor­keal­la. Tovik­si voi unoh­taa ulkoi­set uhat. Uskoa, että luon­to hoi­taa teh­tä­vän­sä ja ihmi­nen tekee par­haan­sa. Toi­vo­taan myös vii­saut­ta ja suh­teel­li­suu­den­ta­jua heil­le, joil­la käsil­lä val­taa vaikuttaa.

auli.haapala(at)rantapohja.fi