Ajan­koh­tais­ta

Tuu­liWat­ti raken­si mark­ki­naeh­toi­sen tuu­li­puis­ton Iin Vii­na­mä­keen

Tuu­liWat­ti on saa­nut Iin Vii­na­mäen tuu­li­puis­ton val­miik­si. Se on ensim­mäi­nen suo­ma­lai­nen tuu­li­puis­to, jos­ta teh­tiin inves­toin­ti­pää­tös ilman yhteis­kun­nan talou­del­lis­ta tukea. Tek­no­lo­gian kehi­tyk­sen myö­tä kas­va­nut tor­ni­kor­keus mah­dol­lis­taa mer­kit­tä­vän tuo­tan­non kas­vun ja kus­tan­nus­te­hok­kuu­den pääs­täes­sä entis­tä parem­piin tuu­lio­lo­suh­tei­siin.

Lue lisää

Rant­sik­ka: Län­si­tuu­len ala­kou­lul­la on Välk­kis-lai­naa­mo

Välk­kis-lai­naa­mo on perus­tet­tu tänä syk­sy­nä. Lai­naa­mo on perus­tet­tu sik­si että oli­si väli­nei­tä väli­tun­neil­le. Kou­lun oppi­las­kun­ta hank­ki väli­nei­tä vii­me kevää­nä. Luo­kan­opet­ta­ja Sinik­ka Lit­tow on ollut muka­na lai­naa­mon perus­ta­mi­ses­sa. Välk­kik­ses­tä saa lai­na­ta väli­neen omal­la lai­naus­kor­til­la.

Lue lisää

Luet­ko sinä? -kam­pan­jan novel­liar­viot myös ver­kos­sa

Ran­ta­poh­ja on muka­na Sano­ma­leh­tien Lii­ton Luet­ko sinä? -kam­pan­jas­sa. Sen tar­koi­tuk­se­na on edis­tää nuor­ten luke­mi­sen tai­to­ja. Jul­kai­sim­me aiem­min syk­syl­lä Sii­ri Eno­ran­nan novel­lin Foto­syn­tee­si, jos­ta jouk­ko kah­dek­sas­luok­ka­lai­sia Hau­ki­pu­taan, Kui­va­nie­men ja Yli­kii­min­gin kou­luis­ta laa­ti arvos­te­lun.

Lue lisää

Luet­ko sinä? -teks­ti: Lem­mik­kien kapi­na

”Talu­ta minua.” Täl­lä lauseel­la alkaa tämä tule­vai­suu­den dys­to­pias­ta ker­to­va novel­li. Maa­pal­lo on tuhot­tu ihmis­ten toi­mes­ta, ja kruu­nut pääs­sä kul­ke­vat polar­kit talut­ta­vat ihmis­ten näköi­siä lem­mik­ke­jä ja syöt­tä­vät näil­le hel­miä, jot­ka saa­vat lem­mi­kit tot­te­le­maan omis­ta­ji­aan.



Luet­ko sinä? –teks­ti: Muis­tu­tus tasa-arvos­ta lem­mik­kien ja ihmis­ten näkö­kul­mas­ta

Sii­ri Eno­ran­nan kir­joit­ta­ma Foto­syn­tee­si (2019) on kol­mio­sai­nen novel­li, joka sijoit­tuu maa­il­maan, jos­sa luon­to on tär­keä osa ihmi­siä. Novel­li ker­too tule­vai­suu­des­ta ja 15-vuo­ti­aan polark­ki Jinin sekä hänen lem­mik­kin­sä Kayn suu­res­ta het­kes­tä hei­dän yleen­sä niin yksi­toik­koi­ses­sa elä­mäs­sä. Polark­kien elä­mäs­tä tekee yksi­toik­koi­sen se, että elä­mä ei tun­nu mil­tään ilman kruu­nu­ja, jot­ka vie­vät hei­dät muis­toi­hin. Lem­mik­kien elä­mä on päi­väs­tä toi­seen polar­keis­ta huo­leh­ti­mis­ta. Polark­ke­ja voi­si mie­les­tä­ni ver­ra­ta ihmi­siin, jot­ka ovat val­las­sa. Jos­kus ihmis­ten ei kuu­lu olla val­lan kah­vas­sa, vaan sii­tä on pääs­tet­tä­vä irti. Sen novel­li opet­taa.


Luet­ko sinä? -teks­ti: Purp­pu­ra­pil­viä hori­son­tis­sa!

Sii­ri Eno­ran­nan novel­li Foto­syn­tee­si sai ensim­mäi­sen luku­ker­ran jäl­keen hyvin oudon tun­teen sisäl­le­ni. Sel­lai­sen, jota ei voi­nut selit­tää. Kun luin novel­lin toi­seen ker­taan, tajusin sen oudon tun­te­muk­sen. Tun­sin, että minun – ei, vaan mei­dän täy­tyy teh­dä jotain. Emme voi antaa maa­il­man men­nä tuo­hon, että met­sis­tä ja muus­ta sel­lai­ses­ta vain unel­moi­daan. Että ihmi­set saa­vat taas arvo­jär­jes­tyk­sen, ja kapi­nal­li­set kesy­te­tään “hel­mil­lä”.



Luet­ko sinä? -teks­ti: Paluu tule­vai­suu­teen

“Men­nei­syys on tur­val­li­sem­pi paik­ka kuin nyky­het­ki…” Jokai­nen on var­mas­ti kuul­lut ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ja poh­ti­nut onko huo­le­nai­he tosi­aan niin suu­ri. Sii­ri Eno­ran­nan kir­joit­ta­ma novel­li Foto­syn­tee­si on mukaan­sa tem­paa­va ja aja­tuk­sia herät­tä­vä novel­li. Jokai­sel­ta luku­ker­ral­ta löy­tää jon­kun uuden pie­nen vih­jeen, joka saat­taa muut­taa koko näke­myk­sen novel­lis­ta.