Ajankohtaista

Kel­lon­kar­ta­no juh­lii 60-vuo­tias­ta tai­val­taan kirkkona

Kel­lon­kar­ta­non kris­til­li­nen kurs­si­kes­kus ja kap­pe­li Hau­ki­pu­taan Kel­los­sa juh­lis­taa 2.–3.7. 60-vuo­tias­ta tai­val­taan kirk­ko­na. Kel­lon­kar­ta­non hir­si­nen pää­ra­ken­nus raken­net­tiin vuon­na 1911 toi­mit­ta­maan kesä­hu­vi­lan vir­kaa, mut­ta vuon­na 1962 se otet­tiin kris­til­li­seen käyt­töön piis­pa Ola­vi Heliö­vaa­ran vih­kies­sä sen Suo­men evan­ke­lis-lute­ri­lai­sen kir­kon kirkkotilaksi. 

Lue lisää

Päät­tä­jäl­tä: Hyvin­voin­tia­lu­eel­la val­mis­tau­du­taan muutokseen

Otsi­koin vuo­den ensim­mäi­sen Päät­tä­jäl­tä-kir­joi­tuk­se­ni (Ran­ta­poh­ja 13.2.2022) ”Hyvin­voin­tia­lue raken­ne­taan yhteis­työl­lä”. Tuol­loin alue­vaa­lit oli­vat vas­ta edes­sä, enkä tien­nyt, tulee­ko minul­la jat­kos­sa ole­maan roo­lia hyvin­voin­tia­lu­een pää­tök­sen­teos­sa. Vaa­lien jäl­keen pää­dyin kui­ten­kin alue­hal­li­tuk­seen, jol­la on poliit­ti­sis­ta toi­mie­li­mis­tä mer­kit­tä­vin roo­li pää­tet­täes­sä mil­tä hyvin­voin­tia­lue tulee näyt­tä­mään. Alue­hal­li­tuk­sen alku­tai­val on suju­nut­kin todel­la hyväs­sä yhteis­hen­ges­sä. Ani har­vas­ta asias­ta on jou­dut­tu äänes­tä­mään ja niis­sä­kin kyse on ollut yksit­täi­ses­tä eri­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Hyvän yhteis­hen­gen ja yksi­mie­li­sen pää­tök­sen­teon ansios­ta val­mis­te­lu on suju­nut ripeästi.






Nuusa Nis­ka­la: Toi­sin elämisestä

Yksi minul­le mer­kit­tä­vä filo­so­fi­nen ajat­te­li­ja, anar­kis­ti ja femi­nis­ti, Emma Gold­man kir­joit­ti omae­lä­mä­ker­ras­saan vuon­na 1931 sii­tä, kuin­ka hän halusi tais­tel­la sel­lai­sen maa­il­man puo­les­ta, jos­sa jokai­nen sai­si olla vapaa ja ilmais­ta itse­ään halua­mal­laan taval­la. Hänen mukaan­sa oli tär­ke­ää, että jokai­nen yksi­lö voi­si tavoi­tel­la itsel­leen tär­kei­tä, kau­nii­ta ja ins­pi­roi­via asioi­ta. Kes­kus­te­lu oli virin­nyt sii­tä, kun joku mies oli kiel­tä­nyt hän­tä tans­si­mas­ta yhtei­sis­sä illa­nis­tu­jai­sis­sa perus­tel­len, että ”tuol­lai­nen kevyt­mie­li­syys ei sopi­nut sel­lai­sel­le, joka halusi muut­taa maa­il­maa”. Gold­ma­nin tans­si, näin hän itse sitä sanoit­taa, oli kes­ke­ne­räi­sen maa­il­man kes­kel­lä radi­kaa­li valin­ta elää toi­sin, niin kuin vapaus oli­si jo tot­ta ja ihmi­set oli­si­vat yhden­ver­tai­sia. ”Kai­kes­ta huo­li­mat­ta aion elää kau­nis­ta ide­aa­lia­ni todek­si”, hän kirjoittaa.