Tun­teen paloa tans­sin ja lau­lun siivin

Pal­jon on ehti­nyt vir­ra­ta vet­tä Kii­min­ki­joes­sa, mut­ta vii­mein­kin! Hau­ki­pu­taan Nurk­ka­näyt­tä­mön musiik­ki­näy­tel­mä Tun­teen Palo, tari­na legen­daa­ri­ses­ta Tau­no Palos­ta ja suo­ma­lai­sen elo­ku­van kul­ta-ajas­ta, saa ensi-iltan­sa lau­an­tai­na 11.9. Teat­te­ri­kuo­pal­la. Näy­tel­mä ker­too koko kan­san rakas­ta­mas­ta näyt­te­li­jäs­tä ja lau­la­jas­ta, hänen tai­te­li­jae­lä­mäs­tään ja rak­kauk­sis­taan sekä elo­ku­va­his­to­rian kul­ta-ajas­ta ja aika­kau­den kult­tuu­ri­vai­kut­ta­jis­ta – kulis­sien takaa ja pin­taa syvemmältä.

Nel­jäs ker­ta toden sanoi, sil­lä alun­pe­rin ensi-ilta piti olla lop­pu­vuo­des­ta 2020, mut­ta ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ensi-ilta siir­tyi koro­na­ra­joi­tus­ten takia.

– Pal­jon on ollut mut­kia mat­kas­sa. Har­joi­tuk­set jou­dut­tiin mones­ti kes­keyt­tä­mään ja aloit­ta­maan taas kaik­ki alus­ta. Ehkä vai­kein­ta oli epä­var­muus, kun ei tie­det­ty tulevasta.

– Nyt nyt tun­tuu hyväl­tä. Kyl­lä tämä täs­tä, huo­ka­si ohjaa­ja Rai­ja Päk­ki­lä vii­me tiis­tai-illan har­joi­tuk­sis­sa. Tah­ti on kiih­ty­nyt jokail­tai­sik­si tree­neik­si h‑hetkeen asti.

Oman jän­ni­tys­mo­ment­tin­sa on, miten ylei­söä tulee pai­kal­le. Lip­pu­ja myy­dään täl­lä het­kel­lä puo­lel­le kat­so­moa eli 110 kat­so­jal­le, mut­ta jos rajoi­tuk­sia pure­taan, kat­so­mo voi­daan ottaa täyteen.

Ismo Saja­kor­ven käsi­kir­joit­ta­ma musiik­ki­näy­tel­mä on Oulu-opis­ton Nurk­ka­näyt­tä­mön yksi suu­rim­pia pro­duk­tioi­ta ja ainut­laa­tui­nen sik­si, että lau­lul­la ja tans­sil­la on suu­rem­pi roo­li kuin kos­kaan. Muka­na on myös tans­si­joi­ta opis­ton aikuis­ryh­mäs­tä. Näy­tel­män koreo­gra­fias­ta vas­taa tans­sin­opet­ta­ja Ire­ne Räty ja musiik­kie­si­tyk­set on ohjan­nut myös opis­ton osaa­vaan ja koke­nee­seen jouk­koon kuu­lu­va Olli Roman. Tun­teen Palon musii­kin ohjaus oli hie­no pää­tös Roma­nin työ­ural­le opis­tol­la – hän ehti jää­dä eläk­keel­le ennen ensi-iltaa.

Näy­tel­män orkes­te­ri­nau­han on val­mis­ta­nut Oulun kon­ser­va­to­rion pop/­jazz-osas­to. Live-orkes­te­rin tuo­mi­nen esi­tyk­siin oli­si lisään­nyt haas­te­ker­toi­mia val­lin­nees­sa tilan­tees­sa. Elo­ku­va­musiik­kia ja iki­vih­rei­tä kap­pa­lei­ta näy­tel­mäs­sä on parikymmentä.

Mat­kan var­rel­la myös näyt­te­li­jöi­tä ehti vaih­tua työ- ja mui­den estei­den takia. Uusia näyt­te­li­jöi­tä saa­tiin mukaan muun muas­sa opis­ton Cap­pas-ryh­mäs­tä, joka on täl­lä erää tauolla.

Kur­kis­tus Nurk­ka­näyt­tä­mön har­joi­tuk­siin osoit­ti, että ryh­mäl­lä on myös hui­keat lau­lu­tai­dot. Tans­si tuo esi­tyk­seen lois­ta­vas­ti lii­ket­tä ja tem­poa. Kun tähän yhdis­te­tään iki­vih­reät tun­ne­tut kap­pa­leet, tun­teen paloa ja elä­myk­siä on luvas­sa. Huu­mo­ria­kaan ei ole unohdettu.

Näy­tel­män Tau­no Paloa esit­tää Timo Rau­tio, jon­ka valin­ta roo­liin oli Rai­ja Päk­ki­län mukaan itses­tään sel­vää. Rau­tio on koke­nut mies näyt­tä­möl­tä jo nuo­ri­so­ryh­män ajoil­ta, kuten myös hänen puo­li­son­sa Satu Ala­ta­lo-Rau­tio, joka näh­dään Syl­vi Palon, Tau­no Palon ensim­mäi­sen vai­mon roo­lis­sa. Näy­tel­mäs­sä muil­la­kin nai­sil­la on suu­ri osuus, sil­lä Tau­no Palo oli hur­mu­ri ja sydän­ten­murs­kaa­ja, jos­kus tah­to­mat­taan­kin, mut­ta nais­kau­neu­del­le hänel­lä oli aina sil­mää. Mie­hen elä­mäs­sä oli kak­si suur­ta viral­lis­ta rak­kaut­ta, toi­nen vai­mo oli Kirs­ti Orta­mo (Jen­ni Mat­ti­la). Syl­vi pysyi kui­ten­kin jol­la­kin tapaa aina vai­kut­ta­ja­na Tau­non elämässä.

Karis­ma käyttöön

Tau­no Palo näyt­te­li yli 60 elo­ku­vas­sa, ja tois­ta hänen kal­tais­taan tus­kin tulee. Val­mis­tau­tues­saan Palon roo­liin Timo Rau­tio on sukel­ta­nut tämän uut­te­ran ja lah­jak­kaan Kan­sal­lis­teat­ta­rin näyt­te­li­jän, lau­la­jan ja elo­ku­va­täh­den sisim­pään ole­muk­seen, jos­ta löy­tyy myös her­kem­pi puo­li. Se pitää löy­tää oman itsen­sä kautta.

– Kai­kil­la on tun­teet, ja kai­kel­la on aikan­sa, poh­tii Rautio.

Näy­tel­mäs­sä Paloa kuten mui­ta­kaan roo­li­hah­mo­ja ei yri­te­tä imitoida.

– Tär­ke­ää on kuva­ta mil­lai­nen Palo oli ihmi­se­nä ja tai­tei­li­ja­na ja min­kä­lais­ta oli tai­tei­li­jae­lä­mä, kuvai­lee ohjaa­ja Rai­ja Päk­ki­lä.

Tau­no Palo eli kol­me vuo­si­kym­men­tä suo­sion par­ras­va­lois­sa, mut­ta valo­jen sam­mut­tua hän ui myös syvis­sä vesis­sä. Tai­tei­li­joil­le tyy­pil­li­seen tapaan hän oli herk­kä ihminen.

– Esiin­ty­jiä ohja­tes­sa­ni jak­san aina muis­tut­taa, että otta­kaa oma karis­man­ne käyt­töön! Jokai­sel­la meil­lä on karis­ma, ja sitä pitää uskal­taa käyt­tää, myös aivan arki­ses­sa elä­mäs­sä. Annet­tu­ja lah­jo­ja ei pidä pitää vakan alla, roh­kai­see Päkkilä.

Timo Rau­tio sanoo, että Tun­teen Palon teke­mi­nen on kaik­ki­nen­sa ollut haas­ta­vaa. Kat­kei­mat har­joit­te­lus­sa ja tree­nit mas­kit pääl­lä on vaa­ti­nut fyy­si­ses­ti­kin voi­mia. Kol­men tai­teen­la­jin yhdis­tä­mi­nen näyt­tä­möl­lä on haas­teis­ta huo­li­mat­ta monia­lai­suu­des­saan kui­ten­kin antoisaa.

Samaa miel­tä on pit­kän lin­jan har­ras­ta­ja­teat­te­ri­lai­nen Juha Vir­ran­nie­mi, jon­ka näyt­te­li­jä­pol­ku alkoi nuo­ri­so­ryh­mäs­tä ja Härän­tap­poa­sees­ta pari­kym­men­tä vuot­ta sitten.

– Näyt­te­le­mi­nen, lau­lu ja tans­si on todel­la mie­lui­sa yhdistelmä.

Vir­ran­nie­mel­lä kuten muu­ta­mal­la muul­la­kin näyt­te­li­jäl­lä on Tun­teen Palos­sa kak­sois­roo­li, joten huis­ket­ta piisaa.

Tun­teen Palos­sa Juha Vir­ran­nie­mi solah­taa elo­ku­va­mo­gu­lin, Suo­men Fil­mi­teol­li­suu­den joh­ta­jan Toi­vo Sär­kän saap­pai­siin. Särk­kä oli suu­ri per­soo­na ja vai­kut­ta­ja, hänen sano­taan tuo­neen Hol­lywoo­din Suo­meen 30-luvul­la. Särk­kä tuot­ti ja ohja­si liki 300 kokoil­lan elo­ku­vaa. Suo­mi-elo­ku­vat ja aika­kau­den lau­lut toi­vat kan­san kai­paa­maa viih­det­tä, rak­kaut­ta, draa­maa ja ril­lu­ma­rei­tä­kin kovien sota-aiko­jen vastapainoksi.

Teat­te­rin teke­mi­nen on elä­män­ta­pa, jota ilman ei voi olla, alle­kir­joit­ta­vat Päk­ki­lä, Rau­tio ja Virranniemi.

– Ei tätä voi eikä osaa lopet­taa. Onhan tämä sel­lais­ta hyvää aivo­jump­paa­kin, kiva on olla itse­ään nuo­rem­pie­kin kans­sa teke­mi­sis­sä, sanoo Rai­ja Päk­ki­lä 50 vuo­den teat­te­ri­ko­koe­muk­sel­la. Yksi­no­maan Nurk­ka­näyt­tä­mön kans­sa hän on teh­nyt ensi-iltaan liki 40 näy­tel­mää vuo­si­kym­men­ten aikana.

Nurk­ka­näyt­tä­mö on aina hit­sau­tu­nut hyvin yhteen, mikä näkyy myös tuotoksessa.

– Teat­te­rin teke­mi­nen on nime­no­maan yhteis­pe­liä. Meil­lä on tari­na ker­rot­ta­va­na, ja jos se joh­taa tun­ne­reak­tioon ylei­sös­sä, sii­tä saa kii­tok­sek­si tun­teen onnis­tu­mi­ses­ta, kiteyt­tää Vir­ran­nie­mi ja jatkaa:

– Näyt­te­li­jän­työs­sä tär­kein­tä on saa­da kave­ri näyt­tä­mään mah­dol­li­sim­man hyväl­tä. Kaik­ki teke­mi­nen perus­tuu luot­ta­muk­seen ja yhtei­seen sopi­mi­seen, taval­laan yhtei­siin työn­kul­kui­hin. Näi­tä ele­ment­te­jä pää­sen toteut­ta­maan myös työelämässä.

Har­ras­ta­ja­teat­te­rin tuo­ma esiin­ty­mis­var­muus on raken­ta­nut Vir­ran­nie­mel­le poh­jaa myös sooloilulle.

– Sitä voin hyö­dyn­tää sit­ten vaik­ka stand up ‑kei­koil­la.

Tun­teen Palo

Käsi­kir­joi­tus: Ismo Sajakorpi

Ohjaus: Rai­ja Päkkilä

Musii­kin ohjaus: Olli Roman

Koreo­gra­fia: Ire­ne Räty

Puvus­tus: Min­na Våg ja Mai­re Mäkelä

Lavas­tus: Ris­to Vii­na­mä­ki, Mika Kai­nua ja Esko Mäkelä

Valot: Mika Kainua

Äänet: Oku Pellinen

Valo­ku­vat: San­ni Luttinen

Roo­leis­sa:

Tau­no Palo: Timo Rautio

Syl­vi Palo ja tar­joi­li­ja: Satu Alatalo-Rautio

Kirs­ti Orto­la: Jen­ni Mattila

Toi­vo Särk­kä ja Lau­ri Lum­me: Juha Virranniemi

Uuno Laak­so ja Felix: Han­nu Tihinen

Mika Wal­ta­ri: Timo Halmetoja

Mar­jat­ta Wal­ta­ri: Mil­la Väänänen

Ansa Iko­nen ja Anne­li Sau­li: Tii­na Hack

Hele­na Huk­ka: Jon­na Drushinin-Venojärvi

Bir­git Kron­ström: San­na Luttinen

Klaf­fi­poi­ka ja muut­to­mies: Len­ni Laine

Ääni­mies, Kas­si­la ja hovi­mes­ta­ri: Pasi Krankka

Tau­non isän ääni: Jus­si Metso

Tans­si­jat: Jen­ni Har­ju, Ella Timo­nen, Sara Lepis­tö, San­na Pis­te­maa, Suvi Tar­vas, Mil­la Mula­ri ja Jana Pisilä.

Soo­lo: Elli-Noo­ra Rautio

Orkes­te­ri­nau­ha: Oulun kon­ser­va­to­rion pop/­jazz-osas­to, Tapio Mau­nu­vaa­ran johdolla.

Esi­tyk­set: Hau­ki­pu­taan Teat­te­ri­kuop­pa. Liput: Tic­ket­mas­ter tai ovel­ta (ei ennakkovarauksia).

Kah­vit välia­jal­la: Hau­ki­pu­taan maa- ja kotitalousnaiset.

La 11.9. klo 19 ensi-ilta.

Su 12.9. klo 16.

Esi­tyk­set syys-loka­kuus­sa lau­an­tai­sin klo 19 ja sun­nun­tai­sin klo 16 24.10 saak­ka, pait­si vii­kol­la 41.