Kolumnit

Suu­rin­ta kris­til­lis­tä juh­laam­me pää­siäis­tä on vie­tet­ty jo kol­me­na vuon­na poik­keuk­sel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa. Kris­tuk­sen ylös­nouse­muk­sen rie­mul­lis­ta juh­laa on var­jos­ta­nut maa­il­man, Euroo­pan ja Suo­men tilan­ne ensin pan­de­mian kes­kel­lä ja sit­ten sodan varjossa.

Pal­musun­nun­tai oli lap­se­na tär­keä päi­vä. Jo aamus­ta aloim­me val­mis­tau­tua naa­pu­rin tyt­tö­jen kans­sa vir­po­mis­kier­ros­ta var­ten. Äidin meik­ki­pus­sis­ta saim­me lai­naan väre­jä, joil­la piir­ret­tiin pisa­mia pos­kiin ja vär­jä­sim­me nenää punai­sek­si. Aivan lii­an isot mekot puim­me top­pa­vaat­tei­den pääl­le. Sit­ten etsim­me esi­lii­nat ja hui­vit pää­hän sekä astiat, mihin saim­me vir­po­mi­ses­ta palkat.

Oulun kau­pun­gis­sa on val­mis­te­lus­sa täl­lä het­kel­lä kaik­kien suur­aluei­den pal­ve­lu­verk­ko­suun­ni­tel­mat, jot­ka pitä­vät sisäl­lään myös kouluverkon.

Vie­rai­lin muu­ta­mia viik­ko­ja sit­ten Lapin pää­kau­pun­gis­sa Rova­nie­mel­lä vii­kon­lop­pu­lo­mal­la. Yllä­tyin turis­tien val­ta­van suu­res­ta mää­räs­tä. Kau­pun­ki oli täyn­nä vie­rai­li­joi­ta muun muas­sa eri Aasian mais­ta ja Euroo­pas­ta. Hotel­lit oli­vat lop­puun­myy­ty­jä ja kan­sain­vä­lis­tä ihmis­vi­li­nää oli kau­pun­gin kaduilla.

Suo­men joh­ta­va päih­de­asian­tun­ti­ja Kaar­lo Simo­jo­ki irti­sa­nou­tui hel­mi­kuun lopus­sa teh­tä­väs­tään. Hän toi­mi A‑Klinikka Oy:n lää­ke­tie­teel­li­se­nä joh­ta­ja­na ja toi­mi­tus­joh­ta­ja­na. Simo­jo­ki työs­ken­te­lee edel­leen päih­de­lää­ke­tie­teen työ­elä­mä­pro­fe­so­ri­na Hel­sin­gin yliopistossa. 

Eddie Jaku kir­joit­ti kir­jan Maa­il­man onnel­li­sin mies. Sii­nä hän nyt yli 100-vuo­ti­aa­na ker­too tari­nan­sa sel­viy­tyes­sään eri kes­ki­tys­lei­reil­tä nat­si-Sak­sas­sa. Kos­ket­ta­vaa oli, miten jo ennen pahin­ta sota-aikaa lap­suu­des­saan, hänen suu­rin toi­veen­sa oli saa­da syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si munia ja lei­pää. Kun pahim­mat vai­not alkoi­vat ja per­he jou­tui pit­käk­si aikaa eril­leen, ja kuin ihmeen kau­pal­la jäl­leen löy­si­vät toi­sen­sa, Eddie Jaku kuvaa tuo­ta lyhyt­tä jak­soa elä­män par­haak­si ajak­si. Tär­kein­tä elä­mäs­sä oli saa­da olla yhdes­sä per­heen kans­sa. Vähän aikaa tuos­ta hänen van­hem­pan­sa kuo­li­vat kaa­suun ja hän itse jou­tui Auswitchiin.