Päät­tä­jäl­tä: Mikä on Suo­men uusi suunta?

Vaa­lit on käy­ty, ja kan­sa on pääs­syt anta­maan äänen­sä. Kam­pan­jois­saan puo­lu­eet käyt­ti­vät kukin mie­les­tään tavoit­tei­taan kuvaa­via isku­lausei­ta. Yksi puo­lue halusi eteen­päin ja toi­sen mie­les­tä tar­vit­tiin suun­nan­muu­tos ja kol­mas halusi pelas­taa Suo­men. Oma puo­lu­ee­ni halusi suo­jel­la elämää.

Vaa­lien tulok­sen perus­teel­la meil­lä Ran­ta­poh­jan alu­eel­la, kuten koko Oulus­sa ja suu­rim­mas­sa osas­sa Suo­mea, toi­vo­taan eni­ten Suo­men pelas­ta­mis­ta, mut­ta mil­tä? Aina­kin minul­le se on epä­sel­vää. Toi­von, että äänes­tä­jät eivät aina­kaan halua­si paluu­ta enti­seen tai täys­kään­nös­tä koh­ti tuntematonta.

Mie­les­tä­ni vii­mei­sen nel­jä­vuo­ti­sen vaa­li­kau­den aika­na Suo­men suun­ta on ollut pää­osin oikea. Vih­reä siir­ty­mä on pääs­syt vauh­tiin ja tuo­nut mer­kit­tä­viä inves­toin­te­ja poh­joi­seen myös mei­dän alu­eel­lem­me. Inves­toin­ti­tah­ti on edel­leen kiih­ty­mäs­sä. Suo­men tur­val­li­suut­ta on vah­vis­tet­tu, ja NATO-jäse­nyys astui voi­maan tiis­tai­na. Sote-uudis­tus saa­tiin vih­doin teh­tyä, joten hyvin­voin­ti- ja pelas­tus­pal­ve­lu­jem­me tule­vai­suus sil­tä osin tur­vat­tua. Vesis­tö­jen puh­tau­den eteen on teh­ty työ­tä, ja luon­to­ka­don hidas­ta­mi­seen on vih­doin ryh­dyt­ty. Koro­na­kin hoi­det­tiin ja lopul­ta selä­tet­tiin onnistuneesti. 

Ener­gia­krii­sis­tä sel­vit­tiin ilman säh­kö­kat­ko­ja, eikä säh­kön hin­ta­kaan hypän­nyt ennus­te­tun mukai­ses­ti pil­viin. Työl­li­syys on kehit­ty­nyt suo­tui­sas­ti. Tut­ki­muk­sen ja kou­lu­tuk­sen resurs­se­ja on vah­vis­tet­tu. EU:lta on saa­tu maa­kun­taam­me ennä­tys­mää­rä rahoi­tus­ta elin­voi­mam­me kehit­tä­mi­seen. Lii­ken­nein­ves­toin­neil­la on paran­net­tu pää­ra­taa ja mat­ka-aika junal­la Oulus­ta Hel­sin­kiin on lyhen­ty­nyt, mikä näkyy kas­va­nei­na matkustajamäärinä.

Mihin suun­taan täs­tä pitäi­si men­nä? Minä jat­kai­sin näi­tä tavoit­tei­ta kyl­lä eteen­päin, vaik­ka se ei oman puo­lu­ee­ni slo­gan ollut­kaan. Toki pien­tä suun­nan tar­kis­tus­ta tar­vi­taan. Esi­mer­kik­si poh­joi­seen koh­dis­tu­vien inves­toin­tien pai­kal­li­suusas­tet­ta pitäi­si saa­da nos­tet­tua. Rai­de­lii­ken­teen kehit­tä­mi­seen pitäi­si panos­taa enem­män ja huo­mioi­da myös alu­eel­li­nen lähi­lii­ken­ne. Luon­to­ka­don ja ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tä­mi­sek­si tar­vi­taan sel­väs­ti vah­vem­pia toimia.

EU-poli­tii­kas­sa on syy­tä olla aktii­vi­sem­pi, jot­ta hyö­tyi­sim­me unio­nin jäse­nyy­des­tä vie­lä enem­män. Poh­joi­sen mer­ki­tys koko Suo­men menes­tyk­sel­le täy­tyi­si ymmär­tää parem­min myös Hel­sin­gis­sä. Hyvin­voin­tia­luei­den sopi­vaa mää­rää ja vas­tui­ta tulee edel­leen sel­vit­tää ja jat­kaa uudis­tus­ta tar­vit­ta­vil­ta osin.

Suun­nan­muu­tok­sen jyrk­kyys riip­puu pit­käl­ti tule­vas­ta hal­li­tus­poh­jas­ta. Oikeis­to­hal­li­tus muut­tai­si suun­taa jyr­kem­min, kun taas oma suo­sik­ki­ni sini­pu­na luul­ta­vas­ti pitäi­si parem­min nykyi­sen­lais­ta kurs­sia. Vih­rei­tä tar­vi­taan muka­na ympä­ris­tö­ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si, elä­mäm­me suojelemiseksi.

Mah­dol­li­ses­ti jo lähi­viik­koi­na näem­me, mihin päin Suo­mea viedään.

Esa Aal­to, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, maa­kun­ta­hal­li­tuk­sen vara­pu­heen­joh­ta­ja, alue­hal­li­tuk­sen jäsen, Vihreät