Toi­mit­ta­jal­ta: Vap­pu­vaih­teel­la koh­ti kesää

Joko vap­pusi­mas­sa rusi­nat ovat nous­seet pin­taan ja mun­kit saa­neet ylleen soke­ri­hun­nun? Näin en voi itse kers­kua, sil­lä olen alka­nut pelä­tä munk­ki­ras­van roi­hah­ta­mis­ta ja tuli­pa­lo­vaa­raa. Vap­pusi­man teos­ta­kin luo­vuin, kos­ka ämpä­ril­lis­tä vähem­pää ei kan­na­ta teh­dä, ja sii­nä­hän oli­si aivan lii­kaa soke­ri­lien­tä kil­li­tet­tä­väk­si pie­nel­le poru­kal­le. Mut­ta ei hätää, muut ovat olleet ahke­ri­na ja val­mii­siin myy­tä­viin herk­kui­hin tur­vau­tu­mal­la vap­pu­fii­lis on taattu.

Kuka oli­si usko­nut, että soke­ri oli mui­noin har­vo­jen herk­ku, niin että sima­kin makeu­tet­tiin huna­jal­la? Nyky­ään yri­te­tään verot­taa soke­ri­pi­toi­sia tuot­tei­ta hil­lit­se­mään ter­veys­hait­to­ja. Aina­kin se tuo takuu­var­mas­ti lisää toi­vot­tu­ja vero­tu­lo­ja val­tion vajaa­seen kassaan.

Vapul­la on pit­kät perin­teet, se on työ­väen, suo­ma­lai­sen työn ja yli­op­pi­lai­den juh­la sekä kai­kil­le tal­ven ja kevään kään­ne­koh­ta kar­ne­vaa­lei­neen– satoi tai pais­toi. Kevät on tul­lut keik­kuen. Vet­tä ja rän­tää on sadel­lut, ja nyt jän­nä­tään jäi­den­läh­töä. Kii­min­ki­joes­sa jäi­den ennus­te­taan läh­te­vän liik­keel­le täl­lä vii­kol­la. Ete­läm­pä­nä jo koe­tut tul­vat säi­käyt­ti­vät ja pitä­vät joki­ran­nan asuk­kai­ta varp­peil­laan. Ihmi­nen on pie­ni ja voi­ma­ton luon­non­voi­mien edessä.

Muis­tan ehkä vai­keim­man tul­van olleen Hau­ki­pu­taal­la 70-luvun lopul­la, kun tul­va­ve­si nousi Kii­min­ki­joes­ta yli äyräi­den­sä Sii­ka­saa­res­sa. Talo­ja kas­tui ja vene oli pai­koin paras kul­ku­vä­li­ne. Joki­suul­la jää­tä sahat­tiin ja jää­pa­to­ja räjäy­tet­tiin dyna­mii­til­la tul­van estä­mi­sek­si. Val­ta­vat pamauk­set sai­vat aikaan kan­sain­vael­luk­sen San­ta­hol­man ran­taan seu­raa­maan ope­raa­tio­ta, vaik­ka se teh­tiin yöaikaan.

“Iso joki tul­vii, ei kukaan usko ellei itse nää”, lau­loi Mik­ko Ala­ta­lo 1981 ilmes­ty­neel­lä Lau­lu­ja siir­to­maa­suo­mes­ta ‑albu­mil­laan. Joka­ke­väi­nen jäi­den­läh­tö on vai­kut­ta­va luon­to­näy­tel­mä, jota halu­taan seu­ra­ta ilman kata­stro­fin ainek­sia­kin. Toi­vo­taan, ettei tul­va aiheu­ta nyt ongel­mia. Kii­min­ki­joen jäl­keen tal­ven jää­palt­toos­ta luo­puu Iijo­ki. Alku­vii­kon sää ja läm­pö­ti­lat vai­kut­ta­vat oleel­li­ses­ti sii­hen, mil­lai­sek­si jäi­den­läh­tö ja tul­va­ti­lan­ne muodostuvat.

auli.haapala(at)rantapohja.fi