Ihmet­te­lin aina, kuin­ka sivis­ty­nyt ja sen­ai­kai­sen maa­il­man tek­ni­ses­ti kehit­ty­nein kan­sa läh­ti kan­nat­ta­maan Hit­le­rin hal­lin­toa niin innok­kaas­ti? Eikö sak­sa­lais­ten enem­mis­töl­lä ollut käsi­tys­tä mihin tämä kan­na­tus lopul­ta voi­si joh­taa? Nykyi­sin en ihmet­te­le enää lain­kaan, mik­si sak­sa­lai­set hur­ra­si­vat Hit­le­rin hal­lin­nol­le: nyt näen sen kai­ken tapah­tu­van uudel­leen ympärilläni.

Poh­jois-Poh­jan­maa on laa­ja-alue, joten pal­ve­lui­den tas­a­puo­li­nen tar­joa­mi­nen tulee ole­maan uuden val­tuus­ton tär­kein haas­te. Mie­les­tä­ni mm. nämä nel­jä asi­aa on olta­va kun­nos­sa ja pää­tet­tä­vä oikein nii­den hoi­dos­ta. Minul­la oli ras­kas vuo­den lop­pu. Vel­je­ni kuo­li ja äiti­ni jou­tui tapa­tur­maan ja sai­raa­laan, joten tun­te­muk­se­ni, mitä haluan tule­vai­suu­den ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­dol­ta, ovat hyvin tuoreita.

Alue­val­tuus­ton kokoon­pa­no on sel­vil­lä lähiai­koi­na. Tämä 79 val­tuu­te­tun jouk­kue on heti työn­sä alku­met­reil­lä mer­kit­tä­vien kysy­mys­ten äärel­lä. Ensi töik­seen hyvin­voin­tia­lu­een val­tuus­ton käsit­te­lyyn ovat tulos­sa lin­jauk­set muun muas­sa hyvin­voin­tia­lu­een stra­te­gi­aan, pal­ve­lu­verk­koon, moni­tuot­ta­juu­teen ja talous­ar­vioon liit­tyen. Alue­vaa­lit 23. tam­mi­kuu­ta ovat tär­keä merk­ki­paa­lu mei­dän jokai­sen arjen palveluille.

Maa­kun­ta­vaa­leil­la hae­taan hen­ki­löi­tä päät­tä­mään terveys‑, hoi­va- ja tur­val­li­suus­asiois­ta. Ikäih­mi­sil­le tär­kei­tä asioi­ta ovat ter­vey­den­hoi­to ja pää­sy nopeas­ti hyvään hoi­toon. Mei­dän tulee muis­taa ikäih­mis­ten mää­rän suu­ri ja nopea lisään­ty­mi­nen. Tämä vaa­tii asioi­den muu­tos­ta. Tämän takia alu­eel­la tulee olla hyvä pal­ve­lu­ver­kos­to tai pal­ve­lu­pis­te. Näi­den sijan­neis­ta päät­tää valit­ta­va maa­kun­ta val­tuus­to. Näi­tä pitää olla riittävästi.

Yhteis­kun­nan ulko­puo­lel­le syr­jäy­ty­mi­sen hin­ta on yksi­löl­le kova. Hän mak­saa hin­taa koko ikän­sä ja usein huo­no-osai­suus myös periy­tyy seu­raa­val­le suku­pol­vel­le. Syr­jäy­ty­mi­sen hin­nas­ta yhteis­kun­nal­le on teh­ty monia las­kel­mia vii­me vuo­si­na. Val­tion­ta­lou­den tar­kas­tus­vi­ras­ton arvioi­den mukaan yhden syr­jäy­ty­neen nuo­ren hin­ta yhteis­kun­nal­le on yli mil­joo­na euroa. Voi­tai­siin­ko osa tuos­ta yli mil­joo­nas­ta euros­ta käyt­tää siten, että nuo­ri ei syr­jäy­dy­kään vaan hänes­tä tulee osa yhteiskuntaa.