Kuka tar­vit­see sosiaalipalveluja?

Ihmi­sel­le voi yllät­täen ilmaan­tua raju­ja arkea koet­te­le­via haas­tei­ta; työt­tö­myyt­tä, talou­del­li­nen romah­dus, van­hem­muu­den ongel­mia, per­he- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, yksi­näi­syyt­tä tai asunn­ot­to­muut­ta. Täl­lai­sia asioi­ta ei kukaan elä­mään­sä toi­vo tai suun­nit­te­le. Sosi­aa­li­työn ja sosi­aa­lioh­jauk­sen kei­noin rat­ko­taan näi­den ongel­mien seurauksia.

Lii­an usein päät­tä­jät näke­vät sosi­aa­li­pal­ve­lut vain kus­tan­nuk­si­na, joi­ta oli­si hyvä kar­sia. Kui­ten­kin ihmi­sel­le mai­ni­tut tilan­teet ovat jär­kyt­tä­viä. Ne saat­ta­vat kovas­ti koe­tel­la ter­veyt­tä ja arjes­ta sel­viä­mis­tä. Sil­loin kysy­tään suo­raan, kyke­nee­kö yhteis­kun­ta aut­ta­maan minua? 

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ihmi­nen näh­dään enem­män ter­veys-sai­raus ‑näkö­kul­man kaut­ta kuin sosi­aa­li­se­na olen­to­na. Tukea tar­vit­se­vat ihmi­set eivät kui­ten­kaan aina ole sai­rai­ta. Sai­raus-kate­go­rian ulko­puo­lel­le jää­vät myös esi­mer­kik­si ne ihmi­set, joi­den toi­min­ta­ky­ky on mer­kit­tä­väs­ti alen­tu­nut sisäil­maon­gel­mien vuok­si, mut­ta joil­la ei ole diag­noo­sia. He tar­vit­se­vat yhtä kaik­ki yhteis­kun­nan tuki­toi­mia. Toi­saal­ta tie­däm­me, että sosi­aa­li­set teki­jät ovat usein kes­kei­nen syy sai­ras­ta­vuu­den taus­tal­la; huo­no-osai­set sai­ras­ta­vat eni­ten. (prof Anne­li Poh­jo­la ‑16).

Ihmi­sen ja yhteis­kun­nan kan­nal­ta onnis­tu­neet sosi­aa­li­pal­ve­lut voi­vat olla vai­ku­tuk­sil­taan val­ta­va asia. Se voi mer­ki­tä esi­mer­kik­si sitä, min­kä itse olen koke­nut, kun elä­mä­ni pelas­tui huos­taan­o­ton kaut­ta jo puo­len vuo­den iäs­sä. Olen ikui­ses­ti kii­tol­li­nen sydä­mel­li­ses­tä ja rakas­ta­vas­ta per­hees­tä, jos­sa olen elä­mää­ni sen jäl­keen saa­nut raken­taa. Ellei minua oli­si huos­taa­no­tet­tu ja sijoi­tet­tu hyvään kotiin, voim­me vain arvail­la mis­sä oli­sin täl­lä hetkellä. 

Päät­tä­jät ovat oppi­neet ajat­te­le­maan, että huos­taan­ot­to on vii­me­si­jai­nen ja eri­tyi­sen kal­lis kus­tan­nuse­rä kun­nal­le tai kau­pun­gil­le. Tämän talou­den ahtaas­ta ikku­nas­ta kur­kis­ta­mi­sen sijaan on koko­nai­suus näh­tä­vä toi­ses­ta kul­mas­ta; tänään sijoi­te­tut eurot voi­vat tar­koit­taa monin­ker­tais­ta sääs­töä tule­vai­suu­des­sa. Las­ten sijoi­tuk­set eivät kui­ten­kaan saa olla ainoa rat­kai­su per­hei­den aut­ta­mi­sek­si. Usein ongel­mia voi­daan rat­kais­ta kevyem­mil­lä ja kaik­kien osa­puo­lien kan­nal­ta parem­mil­la toi­men­pi­teil­lä. Esi­mer­kik­si per­heen krii­si­ti­lan­tees­sa lyhy­tai­kai­nen­kin kon­kreet­ti­nen apu ehkäi­see tut­ki­mus­ten mukaan myö­hem­piä ongel­mia tehok­kaas­ti. Jos taas apua ei saa­da sil­loin, kun sitä tar­vi­taan, jat­kos­sa haas­teet ovat huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pia ja yhteis­kun­nal­le kal­liim­pia. Sen vuok­si on tär­ke­ää, että per­he- ja koti­pal­ve­lu ulot­tu­vat myös lap­si­per­hei­siin. Kun ammat­ti­lai­sen aut­ta­ma­na ihmi­nen löy­tää toi­voa parem­mas­ta huo­mi­ses­ta, olem­me kaik­ki voittajia. 

Mitä aikai­sem­min sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen apu tavoit­taa ihmi­sen, sitä pie­nem­mäl­lä rahal­la sel­vi­tään. Sik­si lähi­pal­ve­lui­hin ja var­hai­seen tukeen tulee sat­sa­ta. Enna­koi­va euro on paras euro! Kuka vaan voi jou­tua elä­mäs­sään tilan­tee­seen jos­sa tar­vi­taan yhteis­kun­nan tukiverkostoa. 

Ihmi­sen saa­man pal­ve­lun kes­kei­sin kysy­mys on, kuin­ka hän kokee tul­leen­sa kuul­luk­si, näh­dyk­si ja ymmär­re­tyk­si? Mikä­li aut­ta­ja halu­aa pii­lou­tua mene­tel­män, lomak­keen tai jär­jes­tel­män taak­se, asia­kas ei pidä koko koh­taa­mis­ta hyö­dyl­li­se­nä. Sote­pal­ve­lu­jen laa­tu teh­dään yksit­täi­sis­sä koh­taa­mi­sis­sa. Toi­von alan ammat­ti­lai­sil­le voi­mia haas­ta­vaan työ­hön­sä sekä uskal­lus­ta kuul­la ja aidos­ti ymmär­tää asiak­kai­taan, etsiä rat­kai­su­ja, jot­ka vas­taa­vat hei­dän tarpeitaan.

Kale­vi Neva­la, alue­vaa­lieh­do­kas, Poh­jois-Poh­jan­maa, Keskusta