Ammat­ti­lii­tol­le saa­ta­va jouk­ko­kan­neoi­keus on ollut ay-liik­keen työ­lis­tal­la jo pit­kään. Se paran­tai­si monel­la tapaa työ­elä­mäs­sä vai­keas­sa ase­mas­sa ole­vien ihmis­ten ase­maa, kun ammat­ti­liit­to saat­tai­si puut­tua parem­min työ­hön liit­ty­viin epä­koh­tiin, kun taval­li­nen duu­na­ri ei sii­hen yksin niin hel­pos­ti voi.

Päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pan arvo Suo­mes­sa on yli 20 mil­jar­dia ja se työl­lis­tää pal­jon ihmi­siä niin suo­raan kuin välil­li­ses­ti. Itses­tään sel­vää on myös se, että koko toi­mia­la muut­tuu yhä enem­män digi­taa­li­seen suun­taan. Samal­la kaup­pa muut­tuu myös enem­män ravin­to­la­mai­sem­paan mai­se­maan ja itse­pal­ve­lu­kas­sat sekä monet pal­ve­lut kas­va­vat kai­ken aikaa.

Ilman ihmi­siä päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­pa ei kui­ten­kaan suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa toi­mi. Lain­sää­dän­tö alal­la ja sitä koh­taan on ollut perin­tei­ses­ti hyvin kan­kea. Täs­tä osoi­tuk­se­na on alkoholi‑, lää­ke- ja rikos­lain­sää­dän­töm­me. Nykyi­nen laki kiel­tää vii­nien ja lääk­kei­den myy­mi­sen kau­pois­sa. Sen sijaan nykyi­nen laki ei tee käy­tän­nös­sä juu­ri mitään ehkäis­täk­seen rikol­li­suu­den hait­ta­vai­ku­tuk­sia, eten­kään kaup­po­jen henkilökunnalle.

Kir­joi­tuk­ses­saan 2.3.2023 Juha Rich­ter joko tie­toi­ses­ti tai tahat­ta jät­tää huo­mioit­ta muu­ta­mia olen­nai­sia osia Poh­teen toi­min­nas­ta, yli­pää­tään sote-uudis­tuk­ses­ta. Ensin­nä­kin kir­joi­tus alkaa Oulun taan­noi­ses­ta kun­ta­lii­tok­ses­ta, joka on men­nyt­tä aikaa. Se oli kun­tien teke­mä hal­lin­nol­li­nen uudis­tus, jos­sa myös perus­suo­ma­lai­set useas­sa kun­nas­sa oli­vat kun­ta­lii­tos­ten kannalla. 

O U L U ‑kir­jain­ten paik­kaa mie­ti­tään kuu­mei­ses­ti par­hail­laan. Aja­tus oli­si ilmei­ses­ti nii­den ole­van näky­väl­lä jul­ki­sel­la pai­kal­la kau­pun­gis­sa. Miten oli­si Raa­tin sta­dio­nin katol­la?! Lois­ta­va paik­ka “luon­non­pei­lien” äärel­lä, joka näkyy kau­as ja moneen suuntaan.

Kyl­lä vaan sää­lit­tää nuo häk­ki­koi­rat. Siel­lä ne viki­see ja iki­see ikä­vään­sä: ensin isännän/emännän työ­päi­vän ver­ran ja hän­tä hei­luen odo­te­taan, että omis­ta­ja edes kävi­si ter­veh­ti­mäs­sä, mut­ta tur­ha pyyn­tö. Sisään äkkiä ja ehkä sit­ten myö­hem­min ruo­kaa ja sekin äkkiä häkin ovea raot­taen ja taas koi­ra hän­tää hei­lut­taen haluai­si jo pääs­tä sisäl­le läm­mit­te­le­mään. Har­val­la häk­ki­koi­ral­la tai­taa olla edes läm­mi­tet­ty kop­pi. Illal­la taas sydän­tä­sär­ke­väs­ti koi­ra itkee kopis­saan odot­taen oman lau­man­sa joh­ta­jaa eli emän­tää tai isän­tään­sä, tur­haan. Ohi kul­kee­kin mui­ta koi­ra­nul­koi­lut­ta­jia. Mik­si ihmi­set otta­vat koi­ria, jos ei niil­le anne­ta aikaa? Ei koi­ran tar­koi­tus ole olla päi­väs­tä toi­seen ulkohäkissään.