Olen suo­ma­lai­nen

Miten ymmär­rän sanan kult­tuu­ri omas­sa arkie­lä­mäs­sä­ni. Onko asia minua var­ten vai onko se jon­kun pie­nen elii­tin tai muu­ten vain parem­pio­sais­ten etuoi­keus. Ohei­set ennak­ko­luu­lot lie­nee paras­ta heti alkuun­sa heit­tää romu­kop­paan. Kult­tuu­ri on kai­ken kaik­ki­aan niin laa­ja ja moni­säi­kei­nen asia, että se pakos­ta­kin eri lon­ke­roi­neen kos­ket­taa mei­tä jokaista.

Taak­se jää­nei­nä pan­de­mia­vuo­si­na monet ovat esi­mer­kik­si luke­neet kir­jo­ja enem­män kuin aikai­sem­min. Itse­kin kuu­lun tähän poruk­kaan. Mie­les­tä­ni kir­ja on sil­lä taval­la kieh­to­va kapi­ne, että se panee oman­kin mie­li­ku­vi­tuk­sen lau­kal­le ja kaik­ki­nen­sa on var­sin hyvä ja uskol­li­nen ystä­vä ja ajan­ku­lu. Suo­sit­te­len kaikille!

Nyt on kui­ten­kin suu­ri hel­po­tus, että teat­te­rit, museot, gal­le­riat, kun­to­sa­lit ja monet muut yhtei­sö­ti­lat ovat avan­neet oven­sa. Kaik­ki ne mah­dol­lis­ta­vat itse kun­kin naut­ti­maan ole­mas­sa ole­vas­ta tar­jon­nas­ta ja har­joit­ta­maan joka­mie­hen kulttuurimuotoja.

Hyvin taval­lis­ta on, että elä­mäs­säm­me monet asiat ikään kuin periy­ty­vät isäl­tä pojal­le. Koti, per­he, ympä­ris­tö ja ole­vat olot muo­vaa­vat läh­tö­koh­tia. Tie­dot, tai­dot, har­ras­tuk­set ja arvo­maa­il­ma kaik­ki­nen­sa lie­nee nii­tä kult­tuu­ril­le olen­nai­sia käsit­tei­tä. Onha se todel­la­kin hie­noa, että voim­me naut­tia ja vaa­lia nii­tä asioi­ta, mit­kä saat­ta­vat olla vuo­si­kym­me­nien ja jopa vuo­si­sa­to­jen takaa.

Yksi sel­lai­nen on, suo­ma­lai­suu­des­ta puhut­taes­sa, var­si­nai­nen kult­tuu­rin pyhät­tö eli suo­ma­lai­nen sau­na, jota ei voi olla ohit­ta­mat­ta. Sanat sisu ja sau­na ovat sano­ja, jot­ka ovat tut­tu­ja joka puo­lel­la maa­il­maa. Sel­lai­sen tie­don olen saa­nut, että Suo­mes­sa oli­si noin 3 mil­joo­naa sau­naa. Se on aika pal­jon 5,5 mil­joo­nan asuk­kaan maal­le. Suo­ma­lai­nen sau­na on par­haas­ta pääs­tä suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja kansanperinnettä.

Kult­tuu­ria on siis pidet­tä­vä elä­määm­me liit­ty­vä­nä osa­na – miten eläm­me ja toi­mim­me. Se on sivis­tyk­sem­me keh­to. Mei­dän tuli­si myös aina muis­taa, että saam­me naut­tia kai­kes­ta sii­tä, mitä on vapaas­sa ja itse­näi­ses­sä val­tios­sa. Se on niin kal­lis asia, jota kuvaa­maan eivät mit­kään sanat riitä.

Sik­si haluan­kin täs­sä­kin kir­joi­tuk­ses­sa muis­tut­taa, että Euroo­pas­sa tais­tel­laan. Me suo­ma­lai­set saam­me varau­tua sii­hen, että suu­ret mää­rät pako­lai­sia tulee maa­ham­me. On arvioi­tu, että yksi­no­maan 30 000–40 000 ukrai­na­lais­ta haki­si kan­sain­vä­lis­tä suo­je­lua maas­tam­me kulu­van vuo­den aika­na. He jou­tu­vat jät­tä­mään kai­ken taak­seen ja sopeu­tu­maan uuteen. Paras­ta mitä voim­me teh­dä, on toi­vot­taa hei­dät ter­ve­tul­leik­si, tutus­tut­taa suo­ma­lai­siin tapoi­hin ja kult­tuu­riin ja aut­taa par­haam­me mukaan.

Olen äärim­mäi­sen kii­tol­li­nen, että olen saa­nut syn­tyä suo­ma­lai­se­na. Joku on ver­ran­nut sitä lot­to­voit­toon. Vapaus ja itse­näi­nen kan­sa ovat asioi­ta, jot­ka eivät ole mitattavissa.

Mei­tä ei toki ole veis­tet­ty samas­ta puus­ta. Olem­me kaik­ki yksi­löi­tä. Kui­ten­kin suo­ma­lai­set perin­teet ja kult­tuu­riar­vom­me säi­ly­vät. Huo­li­mat­ta näis­tä epä­var­muu­den ajois­ta saam­me olla ylpei­tä sii­tä, että olem­me suomalaisia.

Ossi Han­he­la