Ran­ta­poh­ja Toimitus

Erän­käyn­ti, eräe­lä­mä, erä­maa, erä­mies, erä­kir­ja. Sanas­ta “erä” muo­dos­tuu suo­men kie­les­sä pal­jon yhdyssanoja.

Jou­lu on per­hei­den yhteen kokoon­tu­mi­sen juh­laa. Tänä jou­lu­na monel­le on eri­tyi­sen vai­ke­aa, jos yhteen kokoon­tu­mi­nen estyy. Kaik­kien on syy­tä olla varo­vai­sia rajoi­tus­ten suh­teen, sil­lä ter­veys on kor­vaa­ma­ton asia.

Eläm­me vuo­den pimein­tä aikaa. Aurin­ko ei juu­ri nouse tai­vaan­ran­nan ylä­puo­lel­le vaan hämä­rää on aamus­ta iltaan. Jou­lu­va­lo­ja on syty­tet­ty ikku­noi­hin ja pihoihin.

Jou­lun edel­lä moni halu­aa teh­dä kotiin perus­teel­li­sen sii­vouk­sen. Tämä tuo hyvää miel­tä ja kuu­luu olen­nai­se­na osa­na juh­laan valmistautumiseen.

Eivät­kö ne vai­keat ajat jää­neet­kään vain jon­ne­kin kau­as his­to­ri­aan? Meil­lä on nyt rat­kais­ta­va­na iso ter­vey­del­li­nen ja talou­del­li­nen uhka ja yhtei­set rahat­kin ovat vähis­sä. Aika on hyvin vai­kea juu­ri täs­sä his­to­rial­li­ses­sa het­kes­sä elä­vil­le ihmisille.

Vii­me­ai­kai­set val­tuus­ton kokouk­set ovat saa­neet suur­ta huo­mio­ta osak­seen. Kokouk­sen kul­kuun ovat otta­neet kan­taa sekä yksit­täi­set hen­ki­löt että val­ta­kun­nan tie­do­tus­vä­li­neet ja vii­mei­sem­pien kään­tei­den mukaan polii­si­kin tut­kii asi­aa ja hyvä niin.

Pre­si­dent­ti

Pilk­kaa­mis­ta, vähät­te­lyä, vää­ris­te­lyä, rumia sano­ja. Näi­tä ei toi­voi­si kuu­le­van mis­sään, mut­ta pahat puheet ja panet­te­lu ovat poli­tii­kas­sa ja var­sin­kin verk­ko­maa­il­mas­sa vali­tet­ta­van yleisiä.

”Kohot­kaa kor­keik­si, por­tit, avar­tu­kaa, ikiai­kai­set ovet! Kirk­kau­den kunin­gas tulee.” Psal­min rie­mul­li­nen ylis­tys kai­kuu taus­tal­la ihmis­ten ylis­täes­sä Jerusa­le­miin saa­pu­vaa Jee­sus­ta. Tosia­sias­sa täl­le kunin­kaal­le riit­täi­si mata­lam­pi­kin port­ti, ahtaam­pi­kin ovi. Hän ei koros­ta kunin­kuut­taan ulkoi­sel­la väke­vyy­del­lä. Hän on tulos­sa köy­hien, sär­ky­nei­den ja kai­paa­vien luok­se. Ei hei­dän edel­ly­te­tä odot­ta­van kal­liis­ti koris­tel­tu­ja port­tien ääres­sä. Ei, nyt saa­pu­va kunin­gas pai­naa itse pään­sä mah­tuak­seen mata­lal­le, rii­suu­tuu kun­nias­taan pääs­täk­seen lähel­le. Mut­ta tai­vais­sa tapah­tu­koon! Kirs­ku­koot tai­vaan por­tit aue­tes­saan ja jymis­kööt tai­vas­ten ikiai­kai­set ovet, kun Kunin­gas läh­tee liik­keel­le kan­san­sa luo. Ihmi­nen avat­koon sydä­men­sä, aukais­koon sen sal­vat! Kirk­kau­den kunin­gas tulee!