Kun­nia Isäl­le ja Pojal­le ja Pyhäl­le Hengelle

Jus­si Rinta-Jouppi.

Ensi sun­nun­tai­na vie­tet­tä­vän Pyhän Kol­mi­nai­suu­den päi­vän sano­mas­sa kitey­tyy kirk­kom­me kris­til­li­sen uskon ope­tus Juma­lan kol­miyh­tei­syy­des­tä. Juma­la on yksi, mut­ta hän ilmoit­taa meil­le itsen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Pyhä­nä Hen­ke­nä. Näi­den kol­men per­soo­nan kaut­ta hän vai­kut­taa Luo­ja­na, Lunas­ta­ja­na ja Pyhit­tä­jä­nä. Juma­la toi­mii­kin maa­il­mas­saan kol­mel­la taval­la: Hän on luo­nut maa­il­man, sovit­taa maa­il­man syn­nit aina uudel­leen poi­kan­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, mei­dän Her­ram­me kaut­ta, ja on tänään­kin luo­nam­me Pyhän Hen­gen väli­tyk­sel­lä. Pyhän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä onkin myös uskon­tun­nus­tuk­sen päivä.

Tänä vuon­na käy­tet­tä­vään päi­vän evan­ke­liu­miin (Matt. 28:16–20) sisäl­ty­vä kas­te- ja lähe­tys­käs­ky on koko maa­il­man­laa­jui­sen kirk­kom­me kas­te­teh­tä­vän, lähe­tys­työn ja ope­tus­teh­tä­vän perim­mäi­nen alkusyy, ylös­nous­seen Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen itsen­sä asettama:

Minul­le on annet­tu kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat minun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Pojan ja Pyhän Hen­gen nimeen ja opet­ta­kaa hei­tä nou­dat­ta­maan kaik­kea, mitä minä olen käs­ke­nyt tei­dän nou­dat­taa. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun asti.

Tähän käs­kyyn kitey­tyy myös mei­dän kris­tit­ty­jen saman­mie­li­syys, yksi mei­dän suu­rim­mis­ta yhdis­tä­vis­tä teki­jöis­täm­me; Vaik­ka kris­ti­nus­kon sisäl­lä on usei­ta kirk­ko­kun­tia ja monia eri suun­tauk­sia, ja toi­si­naan eri­mie­li­syy­det ja mei­tä repi­vät ris­ti­rii­dat voi­vat olla hyvin­kin suu­ria, niin meil­le kai­kil­le yhteis­tä ja luo­vut­ta­mat­to­man tär­ke­ää on juu­ri kas­teen mer­ki­tyk­sen koros­ta­mi­nen ja Jee­suk­sen tun­nus­ta­mi­nen elä­mäm­me Her­rak­si. Olla kas­tet­tu on olla kristitty.

Jee­sus ei itse kas­ta­nut, mut­ta hänet oli kyl­lä kas­tet­tu Johan­nes Kas­ta­jan toi­mes­ta. Kris­til­li­nen kas­te syn­tyi­kin Jee­suk­sen kas­tees­ta ja hänen käs­kys­tään heti, kun kris­til­li­nen kirk­ko oli perus­tet­tu pää­siäi­sen ja hel­lun­tain tapah­tu­mien myö­tä. Kas­te- ja lähe­tys­käs­ky ilmoit­taa­kin meil­le yhä tänä­kin päi­vä­nä ne teh­tä­vät, jot­ka ylös­nous­sut Jee­sus jät­ti ope­tus­lap­sil­leen; Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma ylös­nous­sees­ta Kris­tuk­ses­ta, hänen itsen­sä aset­ta­man­sa pyhä kas­te ja Her­ran pyhä ehtool­li­nen, sekä ope­tus Juma­lan val­ta­kun­nas­ta ja lähim­mäis­ten koh­te­lus­ta kuu­lu­vat kai­kil­le kansoille.

Vapah­ta­jam­me on yhä tänään­kin mei­dän kans­sam­me juu­ri armon­vä­li­nei­den­sä, Juma­lan sanan ja sakra­ment­tien kaut­ta. Näin mekin tulem­me osal­li­sik­si pelas­tuk­ses­ta. Näin täyt­tyy myös Her­ram­me lupaus sii­tä, että hän on ole­va mei­dän kans­sam­me kaik­ki­na elä­mäm­me päi­vi­nä, maa­il­man lop­puun asti. Kun­nia Isäl­le ja Pojal­le ja Pyhäl­le Hen­gel­le, niin kuin oli alus­sa, nyt on ja aina, ian­kaik­ki­ses­ta ian­kaik­ki­seen. Aamen.

Jus­si Rin­ta-Joup­pi, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta