60 por­ras­ta ja edes­sä avau­tuu Perä­me­ren maisemat

Perä­me­ren ran­ni­kon kor­keim­mal­la koh­dal­la Suo­men puo­lel­la sijait­se­van Run­te­lin­har­jun näkö­ala­tor­ni val­mis­tui puo­li­sen vuot­ta sitten.

Näkö­ala­ta­san­ne on rei­lun 14 met­rin kor­keu­des­sa ja 60 por­taan ver­ran tasan­teel­le jou­tuu kapua­maan. Näky­mä on kui­ten­kin pie­nen vai­van arvoi­nen, sil­lä tasan­teel­ta avau­tuu mai­se­ma ran­ni­kon saaristoon.

Alku­ke­sän per­jan­tai-ilta­na aurin­ko las­kee vas­ta puo­le­nyön aikaan. Näky­män ja tun­nel­man peräs­sä Run­te­lin­har­jul­le saa­puu tasai­seen tah­tiin mak­ka­ran­pais­ta­jia, ulkoi­li­joi­ta ja telttailijoita.

Alu­een tulis­te­lu­pai­kat ja laa­vu ovat kovas­sa käy­tös­sä ja mak­ka­raa pää­see pais­ta­maan val­mii­siin hiil­lok­siin. Yksi ret­ki­po­ruk­ka etsii pie­nes­sä ruuh­kas­sa sopi­vaa lei­riy­ty­mis­paik­kaa yöpy­mis­tä var­ten. Kaik­ki ulkoi­li­jat moik­kai­le­vat toi­si­aan iloi­ses­ti aivan kuten luon­to­po­luil­la kuu­luu­kin tehdä.

– Saa näh­dä jou­du­taan­ko vaih­ta­maan paik­kaa, kun tääl­lä on niin pal­jon väkeä, poruk­ka huikkaa.

Run­te­liin saa­puu väkeä useas­ta eri suun­nas­ta kävel­len, autoil­la, pyö­ril­lä ja mön­ki­jöil­lä. Jo park­ki­pai­kal­ta huo­maa, että ulkoi­li­joi­ta on lii­ken­tees­sä, sil­lä oma auto jää vajaan kym­me­nen muun auton seuraan.

Park­ki­pai­kal­la opas­te­tau­lu ker­too alu­ees­ta ja kel­tai­set reit­ti­mer­kit puis­sa opas­ta­vat oike­aan suun­taan molem­piin suun­tiin pati­koi­des­sa. Rei­til­tä on mah­do­ton­ta eksyä. Reit­ti on help­po­kul­kui­nen ja leveä, eli pai­kal­le on help­po saa­pua myös las­ten­vau­nu­jen tai koi­rien kanssa.

Näkö­ala­tor­nil­le pääs­ty­ään ja 60 por­ras­ta kavut­tu­aan pää­see naut­ti­maan ainut­laa­tui­ses­ta näky­mäs­tä. Näkö­ala­ta­san­ne on raken­net­tu tor­nin meren­puo­lei­sel­le lai­dal­le eikä sin­ne mah­du kovin mon­taa vie­rai­li­jaa yhtä­ai­kaa. Kui­ten­kin näkö­ala ilah­dut­taa ja vakuuttaa.

Näkö­ala­tor­ni oli muka­na Oulun kau­pun­gin osal­lis­tu­van bud­je­toin­nin äänes­tyk­ses­sä vuon­na 2024 ja oulu­lai­set äänes­ti­vät hank­keen toteutettavaksi.

Tuol­loin hank­kee­seen myön­ne­tyl­lä 25 000 eurol­la toteu­tet­tiin tor­nin suun­nit­te­lu ja han­kit­tiin raken­nus­lu­vat. Itse tor­nin raken­ta­mi­sen rahoit­ti Oulun Seu­dun Lea­der-ryh­mä EU:n maaseuturahoituksella.

Näkö­ala­tor­nin raken­ta­mi­sen yhtey­des­sä alu­eel­le raken­net­tiin uusi rei­lun kilo­met­rin mit­tai­nen ret­kei­ly­reit­ti ja parkkipaikka.

Hank­keen koko­nais­kus­tan­nuk­set oli­vat vajaat 168 000 euroa ja jul­ki­sen rahoi­tuk­sen osuus oli 100 pro­sent­tia. Raken­nusu­rak­ka kil­pai­lu­tet­tiin ja voit­ta­jak­si vali­koi­tui pie­ny­rit­tä­jä Han­nu Pirt­ti­sa­lo.

Hank­keen lop­pu­ra­por­tis­ta sel­vi­ää, että tilaa­ja on urak­kaan tyy­ty­väi­nen pie­nes­tä aika­tau­lun veny­mi­ses­tä huo­li­mat­ta. Han­ket­ta hidas­ti puu­ta­va­ran saa­ta­vuuson­gel­ma ja raken­ne­piir­rus­tus­ten päi­vit­tä­mi­nen. Lisä­työ­nä tor­niin raken­net­tiin liu­kuo­vi, joka pal­ve­lee sii­nä tapauk­ses­sa, jos tor­niin kul­ku tulee jos­kus estää esi­mer­kik­si rik­kou­tu­nei­den raken­tei­den vuoksi.

Lop­pu­ra­por­tin tulok­sis­sa tode­taan hank­keen paran­ta­van huo­mat­ta­vas­ti Vir­pi­nie­men alu­een mat­kai­lu- ja vir­kis­ty­sar­voa sekä Oulun merel­li­syy­den esil­le tuo­mis­ta. Han­ke toi­mii myös hyvä­nä refe­rens­si­koh­tee­na muil­le kun­nil­le ja tahoil­le vas­taa­van­lai­sis­sa kohteissa.

Run­te­lin­har­ju on myös osa maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tee­na tun­net­tua Stru­ven ket­jua, vaik­ka har­jul­la sijait­se­va mit­taus­pis­te ei kuu­lu suo­jel­tui­hin mit­taus­pis­tei­siin. Stru­ven ket­ju on kol­mio­mit­taus­ket­ju, jol­la sel­vi­tet­tiin maa­pal­lon muo­toa ja kokoa 1800-luvulla.