Voi­daan hyvin: Vas­ta­val­mis­tu­nut on uuden edessä

Hil­le­vi Turpeinen.

Muis­tat­ko het­ken, kun astuit ensi ker­taa kou­lu­tiel­le? Mie­li täyn­nä odo­tus­ta, jän­ni­tys­tä ja toi­veik­kuut­ta. Mie­les­sä uudet kave­rit, uuden oppi­mi­nen, opet­ta­jan tuki ja van­hem­pien turva.

Het­ki on jää­nyt var­mas­ti monel­la mie­leen. Entä muis­tat­ko sen ensim­mäi­sen pet­ty­myk­sen? Koe ei men­nyt­kään niin hyvin kuin olit aja­tel­lut, opet­ta­ja sanoi­kin kehu­mi­sen sijas­ta moit­teen, vaik­ka par­haa­si olit teh­nyt. Tai kave­rit puut­tui­vat­kin kou­lu­päi­vän aika­na. Et saa­nut­kaan tukea. Se tun­ne, kun et koke­nut­kaan ole­va­si hyväksytty.

Alku­ke­säs­tä monet val­mis­tu­vat ja saa­vat amma­tin. Toi­veet, odo­tus ja jän­ni­tys työ­elä­mään siir­ty­mi­ses­tä on ver­rat­ta­vis­sa ala-asteen aja­tuk­siin, nyt aikui­sen ajatuksin.

Oppi­mää­rä on suo­ri­tet­tu ja vaa­ti­va kou­lu taka­na. Har­joit­te­lu­pai­kois­sa opi­tut asiat taka­tas­kus­sa ja uusi kesä­työ tai työ­paik­ka odot­taa. Mie­li on toi­voa täyn­nä ja samal­la jän­ni­tys­tä, miten minut ote­taan vas­taan? Hyväk­sy­tään­kö minut työyhteisöön?

Jokai­nen meis­tä tar­vit­see alus­sa tukea ja neu­voa, mut­ta ennen kaik­kea hyväk­syn­tää. Jokai­nen on jos­kus ollut ensi­ker­ta­lai­nen. Pidem­pään alal­la olleil­ta asiat luon­nis­tu­vat ja ammat­ti­tai­toa löy­tyy, yksi­kön rutii­nit ovat tutut ja työn­luon­ne päivänselvä.

Näin ei kui­ten­kaan ole aloit­ta­val­la työn­te­ki­jäl­lä. Sik­si­pä on tär­ke­ää, että uudel­le työn­te­ki­jäl­le anne­taan pereh­dy­tys­tä, kan­nus­tus­ta, mah­dol­li­suus oppia ja tar­vit­taes­sa myös kon­kreet­ti­sia neu­vo­ja ja apua. Koke­neen työn­te­ki­jän hil­jai­nen tie­to ei siir­ry tuo­reel­le tulok­kaal­le ilman tie­don sanoit­ta­mis­ta. Työ­pai­kan kir­joit­ta­mat­to­mat sopi­muk­set ja sään­nöt tar­vit­se­vat nekin sanoit­ta­mi­sen ja perehdyttämisen.

Pereh­dyt­tä­mäl­lä ja hyväk­sy­mäl­lä uudet työn­te­ki­jät jouk­koon saam­me heis­tä lois­ta­via työ­ka­ve­rei­ta. Se vaa­tii kui­ten­kin meil­tä intoa ottaa uut­ta tie­toa vas­taan, kehit­tää omaa työ­tä, kykyä vas­ta­vuo­roi­seen kes­kus­te­luun ja kysy­myk­siin vas­taa­mi­seen. Toi­saal­ta se mah­dol­lis­taa omaa­kin ihmet­te­lyä ja pohtimista.

Tär­kein­tä on muis­taa kär­si­väl­li­ses­ti opas­taa ja neu­voa sekä koh­da­ta uudet työ­ka­ve­rit aidos­ti. Uudet työn­te­ki­jät tuo­vat aina muka­naan tuo­ret­ta tie­toa ja aitoa iloa sekä uuden oppi­mi­sen mahdollisuuden.

Eri­lai­sia per­soo­nia tar­vi­taan, eri­tyi­ses­ti ikäih­mis­ten hoi­to­työs­sä. Hoi­ta­jien per­soo­nat tuo­vat ikäih­mis­ten elä­mään vaih­te­lua ja iloa. Hyväk­sy­mäl­lä uudet työn­te­ki­jät oma­na itse­nään jouk­koom­me, voim­me vai­kut­taa sii­hen, että yksik­köön ja työyh­tei­söön halu­taan tul­la ja siel­lä voi­daan yhdes­sä työskennellä.

Ote­taan tule­va­na kesä­nä yhdes­sä vas­tuu ja mah­dol­lis­te­taan tuo­reil­le työn­te­ki­jöil­le hyvä kas­vua­lus­ta, oli kysees­sä sit­ten hoi­toa­la tai jokin muu.

Ter­ve­tu­loa työelämään!

Hil­le­vi Tur­pei­nen, sai­raan­hoi­ta­ja, vs. pal­ve­lue­si­mies, Oulun­kaa­ren kuntayhtymä