Har­taus: Esirukouksia

Mat­ti Jurvelin.

Ensi sun­nun­tai­na vie­täm­me kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää. Kan­sal­li­se­na juh­la­päi­vä­nä muis­tam­me sodis­sam­me kaa­tu­nei­ta mie­hiä ja nai­sia. San­ka­ri­vai­na­jat osoit­ta­vat sitä hin­taa, mikä maam­me vapau­den hyväk­si on annet­tu. Saam­me edel­leen kiit­tää rukouk­sis­sam­me kaik­kia hei­tä, jot­ka ovat sodan mels­kei­den kes­kel­lä anta­neet hen­ken­sä. Juma­la on joh­ta­nut kan­saam­me vai­kei­na aikoina.

Kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vä­nä koh­taam­me surua ja kai­paus­ta, mitä monen suvun pii­ris­sä on koet­tu lähei­sen­sä kuol­tua sodas­sa. Sota­vuo­det jät­ti­vät monen­lais­ta taak­kaa kotien elä­mään. Nämä rau­han ajan elä­män kuor­mat ker­to­vat vapau­tem­me hin­nas­ta. Rau­han aika­na Kaa­tu­nei­den omais­ten jär­jes­töt ovat hoi­ta­neet tär­ke­ää teh­tä­vää lähim­mäis­ten par­haak­si. Mei­dän aika­nam­me Kaa­tu­nei­den omais­ten jär­jes­tön toi­min­ta on lakan­nut useil­la paik­ka­kun­nil­la. Kaa­tu­nei­den omais­ten perin­tö elä­köön kui­ten­kin kes­kel­läm­me. Tämä on osa kan­sam­me historiaa.

Suo­men kan­sa on ollut rat­kai­se­vi­na his­to­rian aikoi­na ihmeel­li­sel­lä taval­la yhtä. Vas­toin­käy­mi­set ovat yhdis­tä­neet kan­saa. Vaa­ran aikoi­na kan­san syvis­tä riveis­tä on nous­sut rukouk­sia oman per­heen ja läheis­ten­sä puo­les­ta. Yhdes­sä on rukoil­tu rau­haa Suo­men maal­le ja kan­sal­le. Esi­ru­kouk­set ovat yhdistäneet.

Juma­lan sana opas­taa mei­tä rukoi­le­maan toi­nen tois­tem­me ja yhteis­ten asioi­den puo­les­ta. Saam­me muis­taa rukouk­sis­sa lähei­siäm­me, omaa asuin­paik­ka­kun­taa ja maa­tam­me. Esi­ru­kouk­sis­sa koh­taam­me myös koko maa­il­maa kos­ke­via rukousai­hei­ta kuten nyt koro­na­pan­de­mi­aan ja luon­non rik­kauk­sien sääs­tä­mi­seen liit­tyen. Miten hyväl­le tun­tuu­kaan, kun lähei­nen ker­too rukoil­leen­sa puo­les­tam­me tai kun jaam­me muu­toin rukousai­heem­me. Tähän mei­tä rohkaistaan.

Ensi sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus rukoi­lee kaik­kien aiko­jen seu­raa­jien­sa puo­les­ta. Hänen sydä­men­sä puhui Tai­vaan Isäl­le. Hän rukoi­li, että Hänen seu­raa­jan­sa var­jel­tui­si­vat pahal­ta ja oli­si­vat yhtä. Yksey­den perus­ta­na on Jee­suk­sen ja Tai­vaan Isän väli­nen yhteys ja ykseys.

Jee­sus rukoi­lee täl­lä­kin het­kel­lä usko­jien­sa puo­les­ta Isän luo­na tai­vaas­sa. Jee­sus on esi­ku­va esi­ru­koi­li­jas­ta. Tämän Hän tekee sen joh­dos­ta, jot­ta pelas­ta­va armo sai­si levi­tä kaik­keen maailmaan.

Juma­lan siu­naus­ta elämääsi,

Mat­ti Jur­ve­lin, kap­pa­lai­nen, Kii­min­gin seurakunta