Sana Pyhä Henki tuo mieleeni erään lapsuuden muiston. Maalaispappilan poikana muistan, kun kevätkylvön aikana isä lauloi pellon reunalla: ”Niin kuin kaste kedoillemme vuotanut on Taivaasta niin myös Henki sieluillemme Taivaan vihma vuodata.” Ymmärsi jo lapsena, että maan kasvu tarvitsee Taivaan kastetta. Kylvötyötä tehdessä huomasin kohta, että mitä tarkoittaa, kun Jumalan Henki ravitsee meitä ihmisiä.
Meillä pojilla oli tapana päättää kylvöhommat niin, että heittelimme toistemme päälle multapaakkuja. Melkein aina kävi kuitenkin niin, että joku suuttui ja tuli kova riita. Isällä oli tämän tilanteen varalta toinen virsi takataskussa. Hän lauloi: ” Kas kaunista on sovinto veljesten keskuudessa, yksmielisyys ja suosio näin onnen vaihdellessa. ” Laulun aikana multapaakkusota laantui ja vilkuilimme noloina toisiimme. Lyhyt virsi päättyikin:” Kun voimassa on rakkaus, ei puutu Herran siunaus, on rauha majoissamme.”
Ymmärsin pellolla, että Jumalan majoissa, kristityissä kodeissa asuu Jumalan Henki, rakkauden Henki, joka opettaa kärsivällisesti mikä on oikeaa ja kunnollista elämässä. Se Henki on annettu meille syntymälahjaksi. Se on myös armon Henki. Se armahtaa synteihin langenneen ihmisen hengittämään vapaata kevään ilmaa. Niin se teki kerran pappilan pellollakin. Isä antoi meille rikkomukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän kehotti meitä myös aina sopimaan keskenämme asiamme.
Nyt aikuisena tunnen, että sama Pyhän Hengen voima saa kuljettaa meitä ihmisiä Jumalan Pojan armovaltakunnassa. Pyhä Henki on kuin puhdas kyyhkynen. Sen voi menettää elämässään synnin kautta. Armokutsu on kuitenkin voimassa Jumalan valtakunnassa. Jos sen vastaanottaa, on taas rauha majoissamme.
Matti Kinnunen, kappalainen, Iin seurakunta