Toi­mit­ta­jal­ta: Taas pitää innos­tua

Se on ihmi­set juhan­nus­viik­ko. Kes­ki­ke­sän juh­la ja suvi suloi­sin. Sitä kau­an kai­vat­tua sadet­ta saa­daan nyt. Suo­men kesä on sil­ti iha­naa­kin iha­nam­pi.

Oli­vat­pa kelit mit­kä tahan­sa, maa­pal­lo  pyö­rii radal­laan, ja nyt se pyö­rii var­sin­kin MM-jal­ka­pal­lon ympä­ril­lä. Tämä pyö­reä peli­vä­li­ne lii­kut­taa myös pai­kal­li­sel­la tasol­la, se näh­tiin vii­kon­lop­pu­na, kun tois­ta tuhat­ta pien­tä jal­ka­pal­loi­li­jaa tur­na­si Hau­ki­pu­taan ken­til­lä.

Ison maa­il­man kisat­kin alka­vat pik­ku hil­jaa kiin­nos­taa, var­sin­kin, kun  pie­noi­sia yllä­tyk­siä on jo koet­tu. Pelei­hin ehtii vie­lä hyvin mukaan, sil­lä tätä rie­mua riit­tää hei­nä­kuun 15. päi­vään saak­ka. Itse aion peu­kut­taa ja seu­ra­ta pis­kui­sen Islan­nin yllät­tä­jiä. Kaik­ki on mah­dol­lis­ta, kun on tah­toa ja asen­net­ta. Myös yllä­tyk­set ovat elä­män suo­la, var­sin­kin kun nii­tä seu­raa soh­va­tun­tu­mal­la tv:n ääres­sä.

Ei kai sitä kesäl­lä saa eikä jou­da töl­löä kat­se­le­maan, kuu­lee mones­ti sanot­ta­van. Tulee­pa kat­sot­tua, täy­tyy myön­tää. Oma kesä­lemp­pa­ri­ni on ruot­sa­lai­nen kiil­to­ku­va­mur­ha­mys­tee­ri Mur­ha Sand­ham­nis­sa. Kevyt­tä ihmis­suh­de­draa­maa ja siis­tiä mur­ha­tut­kin­taa kuvan­kau­niis­sa saa­ris­to­lais­mil­jöös­sä, mis­sä aurin­ko pais­taa aina. Synk­kien, mut­ta erin­omais­ten Nor­dic noir -dek­ka­ri­sar­jo­jen rin­nal­le, saat­ta­vat hyvin­kin nyt ryn­niä peh­meäm­mät Scan­di­na­vian blue sky -sar­jat, jot­ka kuu­lem­ma vetä­vät hyvin myös Kes­ki-Euroo­pas­sa.

Sand­hamn-sar­ja teki­jät ovat pal­jas­ta­neet, että kaik­ki ei ole niin auvois­ta kuin mil­tä pääl­tä näyt­tää. Oikean valais­tuk­sen saa­mi­sek­si kuvauk­sia on teh­ty pää­asias­sa aamu­yöl­lä ja välil­lä on tul­lut jopa rän­tää.

Näin­hän se mones­ti menee. Har­voin on juhan­nus­sää­kään täy­del­li­nen, vaan aika kul­taa muis­tot. Se hyvä puo­li satei­ses­sa ja vii­leäm­mäs­sä juhan­nus­sääs­sä on, että ihmi­set eivät innos­tu ja rie­haan­nu lii­kaa, jol­loin myös onnet­to­muuk­sia ja rikok­sia tapah­tuu  vähem­män.

Auli Haa­pa­la

auli.haapala(at)rantapohja.fi