Huh, huh. Oli­pa mel­koi­nen ajo­ke­li tiis­tai­na ilta­päi­väl­lä, kun mat­ka­sin kotiin. Kes­kel­lä ajo­kais­taa oli 30-sent­ti­nen lumi­pal­le ja vie­lä kes­kel­lä kais­taa 15-sent­ti­nen. Mat­kaa sai tait­taa kie­li kes­kel­lä suu­ta, ja sil­ti auto pyr­ki välil­lä kyl­ki­myy­ryyn, vaik­ka ajoin hitaas­ti. Näky­vyyt­tä ei ollut juu­ri mitään. Aura-autot eivät ehti­neet kor­jaa­maan san­kan ja pit­kä­kes­toi­sen lumi­sa­teen jäl­kiä. Omal­la rei­til­lä­ni tiet oli­vat jo kui­ten­kin kun­nos­sa kes­ki­viik­ko­aa­mu­na, kii­tos siitä.

Lukios­sa luok­ka­to­ve­ri­ni P tai­si kär­siä mui­ta nuo­ria enem­män mur­ro­siän hor­mo­ni­myrs­kys­tä. Kou­lun­käyn­ti ei mais­tu­nut lain­kaan ja hän saat­toi häi­ri­köi­dä mui­ta. Opet­ta­jat tai­si­vat olla tyy­ty­väi­siä sil­loin, kun P kes­kit­tyi sar­ja­ku­vien piir­tä­mi­seen. Niis­sä jou­tui­vat onnet­to­muuk­sien tai pil­kan uhreik­si P:n inhoa­mat opettajat.

Huo­men­na tääl­lä Suo­mes­sa syty­tel­lään kynt­ti­löi­tä ikku­noil­le ja liput nouse­vat sal­koi­hin. Monis­sa kodeis­sa saa­te­taan vie­lä muis­tel­la sodas­sa ollut­ta iso­vaa­ria tai iso­mum­mia, joka jou­tui nuo­re­na vas­tuuseen koti­rin­ta­man asiois­ta. Jou­lu­kuun 6. päi­vä on Suo­men itsenäisyyspäivä.

Peli­sil­mä ja sen puu­te. Saa­pas näh­dä saa­daan­ko kos­kaan tie­tää, kenen älyn­vä­läys oli hää­tää Oulus­sa asu­via ukrai­na­lai­sia pois asun­nois­taan ja kul­jet­taa hei­tä esi­mer­kik­si Kemi­jär­vel­le. Tilaa oli­si pitä­nyt saa­da Venä­jän Suo­meen väki­sin pus­ke­mil­le ihmisille.

Ran­ta­poh­jas­sa käyn­nis­tyy tänään jo perin­teek­si las­ket­ta­va jou­lu­kam­pan­ja. Se kan­nus­taa esi­mer­kik­si teke­mään jou­lu­han­kin­nat pai­kal­li­ses­ti. Kam­pan­jaan sitou­tu­nut kulut­ta­ja pää­see mukaan sato­jen euro­jen arvoi­seen arvon­taan. Samal­la hän on edis­tä­mäs­sä pai­kal­lis­ta elin­voi­maa ja työllisyyttä.

Muu­ta­man ker­ran se on ollut lähel­lä. Jos­tain on ilmaan­tu­nut hir­vi tai peu­ra auton eteen tiel­le tai vähin­tään­kin ravil­le. Yhtään tör­mäys­tä en ole koke­nut, mut­ta raju­ja hätä­jar­ru­tuk­sia olen jou­tu­nut teke­mään. Muu­ta­ma päi­vä sit­ten olin tör­mä­tä kettuun.

Val­tio­neu­vos J.K.Paasikivellä oli loka-mar­ras­kuus­sa vuon­na 1939 ras­kas työ­ru­pea­ma. Suo­men tule­va pre­si­dent­ti kävi yhdes­sä eräi­den mui­den suo­ma­lais­ten polii­ti­koi­den, diplo­maat­tien sekä soti­las­asian­tun­ti­joi­den kans­sa Neu­vos­to­lii­ton joh­don kans­sa neu­vot­te­lu­ja itä­naa­pu­rin aluevaatimuksista.

Vähäk­si käy ennen kuin lop­puu koko­naan. Noin teki­si mie­li sanoa jul­ki­sis­ta ter­veys- ja pelas­tus­pal­ve­luis­ta monin pai­koin Ran­ta­poh­jan aluet­ta. Sel­lai­sil­ta vai­kut­ta­vat tämän Poh­teen säästösuunnitelmat.

Arjes­sa tois­tu­va tur­va­ton tapah­tu­ma Kuusa­mon­tiel­lä välil­lä Hint­ta-Yli­kii­min­kiin joh­ta­van tien ris­teys: Jono on oikeal­la kais­tal­la pit­kä ja hidas. Lähes kaik­ki tie­tä­vät, että sump­pu on Yli­kii­min­gin­tien ris­teyk­ses­sä ole­vis­sa lii­ken­ne­va­lois­sa. Sii­nä Kor­ven­ky­län paik­keil­la tie muut­tuu yksi­kais­tai­sek­si. Ete­ne­mi­nen on hidasta.

Niin. Kuka­ko­han se nyt oli­si vahin­goit­ta­nut kaa­su­put­kea ja tie­to­lii­ken­ne­kaa­pe­lia. Oli­si­ko joku katu­jen­gi Hel­sin­gis­tä tai ihan yksit­täi­nen van­daa­li. Put­ken kyl­jes­tä tus­kin löy­tyy sig­nee­raus­ta tai sor­men­jäl­kiä, joit­ten perus­teel­la kes­kus­ri­kos­po­lii­si voi­si läh­teä teki­jää jäljittämään. 

Meil­lä tääl­lä medias­sa on muu­ta­mia vuo­den­kier­toon liit­ty­viä otsi­koi­ta ja aihei­ta, joi­ta ilman ei tul­tai­si toi­meen. Niit­ten tois­tu­mi­nen luo jopa tur­val­li­suu­den­tun­net­ta. Täl­lai­sia otsi­koi­ta ovat esi­mer­kik­si “Juhan­nuk­sen meno­lii­ken­ne on alka­nut”, “Juhan­nuk­sen paluu­lii­ken­ne on alka­nut”, “Jou­lu­puk­ki on läh­te­nyt liik­keel­le Kor­va­tun­tu­ril­ta” ja “Tänään on kevät­päi­vän tasaus”. Kaik­ki­han nuo tie­tä­vät ker­to­mat­ta­kin, mut­ta muka­va ne on aina näh­dä tai kuulla.

Hau­ki­pu­taan Pal­lo juh­li vii­me vii­kon­lop­pu­na näyt­tä­väs­ti toi­min­tan­sa ensim­mäis­tä 30 vuot­ta ja jul­kai­si myös his­to­rii­kin. Toi­nen hau­ki­pu­taa­lais­seu­ra Hau­ki­pu­taan Heit­to täyt­tää tänä vuon­na 90 vuot­ta. Yli­kii­min­gin Nui­ja­mie­het saa­vut­ti vii­me vuon­na 100 vuo­den raja­pyy­kin. Yli-Iin Nase­va aloit­ti toi­min­tan­sa vuon­na 1931, Kii­min­gin Urhei­li­joi­den perus­ta­mis­vuo­dek­si las­ke­taan vuo­si 1938. Iin Urhei­li­jat on toi­mi­nut vuo­des­ta 1945 läh­tien. Lis­ta oli­si pit­kä, jos tähän kerät­täi­siin kaik­ki alu­een urhei­luseu­rat ja nii­den toimintavuodet.