Istu­ma­lak­ko voi­si kannattaa

Mon­ta­ko tun­tia päi­väs­sä minä istun. Lii­kaa, on sel­keä vas­taus. Istun autos­sa työ­mat­koil­la vähin­tään­kin puo­li­tois­ta tun­tia päi­väs­sä. Teen työ­ni istual­ta­ni, sii­tä kah­dek­san tun­tia lisää. Istun tai makoi­len tele­vi­sion ääres­sä ken­ties kak­si tun­tia päi­väs­sä. Pal­jon­ko sii­tä tulee? Val­veil­lao­loa­jas­ta­ni pää­osan olen istu­ma-asen­nos­sa tai muu­ten liik­ku­mat­to­mas­sa tilassa.

Mitä lii­al­li­nen istu­mi­nen aiheut­taa. Sel­kä- ja nis­ka­vai­vat ovat ylei­sin vai­va, mut­ta yhteyk­siä on löy­det­ty myös sydän- ja veri­suo­ni­sai­rauk­siin samoin kuin kak­kos­tyy­pin dia­be­tek­seen. Lii­kun­ta tie­ten­kin aut­taa, mut­ta tär­kein­tä oli­si saa­da lii­ket­tä arkeen esi­mer­kik­si työ­päi­vän aikana.

Monil­la työ­pai­koil­la, myös Ran­ta­poh­jas­sa, on mah­dol­li­suus käyt­tää säh­kö­työ­pöy­tää, jol­loin työ­tä voi teh­dä sei­saal­taan. Mut­ta omal­ta osal­ta­ni on myön­net­tä­vä, että jos­tain syys­tä en ole oppi­nut työs­ken­te­le­mään sei­saal­taan. Toki nousen usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä liik­kues­sa­ni toi­mis­tos­sa. Ketään ei var­mas­ti­kaan ole mis­sään työ­pai­kas­sa kah­lit­tu istu­maan tuo­liin­sa. Suo­si­tus oli­si nous­ta sei­saal­leen ja lii­kus­kel­la aina­kin ker­ran puo­les­sa tunnissa.

Ainoas­taan työi­käi­set suo­ma­lai­set eivät elä istual­taan. Jo päi­vä­ko­ti-ikäi­set ovat pai­koil­laan puo­let val­veil­lao­loa­jas­taan. Jos satut­te jut­tusil­le koke­neen fysio­te­ra­peu­tin kans­sa, niin hän saat­taa ker­toa kou­lui­käi­sis­tä asiak­kais­taan, jot­ka ovat jumit­tu­neet kuma­raan asen­toon. Mik­si­kö? Lap­si tai nuo­ri on istu­nut niin pal­jon peli­ko­neen­sa ääres­sä, että se on alka­nut vai­kut­taa hänen fysiikkaansa.

Lii­al­li­nen istu­mi­nen vai­kut­taa monin tavoin ter­vey­teem­me ja sil­lä on jopa yhteys kuol­lei­suu­teen. Istu­mi­nen tap­paa, voi­daan jopa tode­ta. Istu­mi­sen hait­to­ja ei voi tor­jua muu­ten kuin istu­mal­la vähem­män. Oli­si­ko istu­ma­lak­ko – kes­key­tys istu­mi­seen– paikallaan.