”Mun mum­mi­ni oli mart­ta!” – Osaa­ma­ton opintiellä

Oulun mum­mi­ni, Kert­tu Lovii­sa Kar­vo­nen (1894–1983) oli aktii­vi­nen mart­ta, ja sitä kaut­ta ydin­jä­sen ryh­mäs­sä, joka muun muas­sa perus­ti 1940-luvul­la, juu­ri ennen sotia, Mart­ta-kou­lun Ouluun. Opi­nah­jo tun­net­tiin myö­hem­min nimel­lä Oulun talous­kou­lu, nyt se on Oulun Pal­ve­lua­lan Opis­to. Kou­lu on Oulun mart­to­jen omis­tuk­ses­sa edel­leen, ainoa­na lajis­saan koko Suomessa.

Kert­tu Lovii­sa, tämä mum­mi­ni, hän oli tär­kein aikui­nen minul­le, nyt jo rei­lus­ti mum­mi-iän ääri­lai­doil­le ehti­neel­le tyt­tä­ren­sä tyt­tä­rel­le. Oulun mum­mi oli tur­va, hän oli vii­sas ja rau­hal­li­nen, hän oli aktii­vi­nen osal­lis­tu­ja, sivis­ty­nyt kir­jal­li­suu­den har­ras­ta­ja, vouh­kaa­mat­ta kris­tit­ty, ver­ra­ton kodin­hoi­ta­ja, ruu­an­lait­ta­ja, lei­po­ja ja orga­ni­saat­to­ri. Kert­tu oli tosi martta.

Opin mum­mil­ta­ni pal­jon. Sain hänel­tä lah­jak­si rop­pa­kau­pal­la tie­don näl­kää, elä­män­voi­maa, roh­keut­ta ja uskoa. Mut­ta! Edes koh­tuul­lis­ta kodin jär­jes­tyk­sen yllä­pi­toa, arjen hal­lin­nan tolk­kua tai elä­män kel­lo­tus­ta ja kalen­te­roin­tia, nii­tä en mum­mil­ta­ni oppi­nut. Tai! En aina­kaan otta­nut oppe­ja vas­taan. Aina ilmaan­tuu jota­kin kiin­nos­ta­vam­paa. Ja ehkä juu­ri sik­si äsken­kin kom­pas­tuin imu­riin, joka on jo vii­kon odot­ta­nut olo­huo­neen lat­tial­la mart­ta-hen­kis­tä toi­meen tarttujaa.

Onnek­se­ni pää­sin vie­lä näin iäniäl­lä, mon­ta ker­taa ja mones­ta teh­tä­väs­tä eläk­keel­le jää­nee­nä toi­mit­ta­ja­na, Mart­to­jen äsken Tam­pe­reel­la pidet­tyyn 125-vuo­tis­juh­laan, tapaa­maan tämän päi­vän tol­kun nai­sia. Tapaa­maan näi­tä mart­to­ja, joi­den otsas­sa näen tutun valon ja otsi­kon: Ter­vees­ti itsel­li­nen, iloi­nen jär­jes­tyk­sen nai­nen. Hei­tä on Suo­mes­sa täl­lä het­kel­lä liki 40 000.

Pää­tin kysyä muu­ta­mal­ta aikam­me mar­tal­ta neu­vo­ja, anoa oppe­ja itsel­le­ni, ehkä Sinullekin.

Tam­pe­reel­la pidet­tyä suur­ta mart­ta­juh­laa suo­je­li pre­si­dent­tim­me puo­li­so Suzan­ne Innes-Stubb. Arvat­ta­vas­ti pyy­sin ohei­sil­ta, juh­liin osal­lis­tu­neil­ta mar­toil­ta aina­kin kol­mea arjen hal­lin­nan pointtia.

Pyy­sin hei­tä ker­to­maan nii­tä mar­tois­sa ope­tet­ta­via tai mar­tois­sa opit­tu­ja perus­kul­ma­ki­viä, joi­den avul­la he itse pitä­vät huus­hol­lin­sa kun­nos­sa, elä­män­sä jär­jes­tyk­ses­sä, aika­tau­lun­sa koh­tuul­li­si­na, ja muu­ten­kin maa­il­man­sa tolkullisena.

Teks­ti ja kuvat: Toi­mit­ta­ja Ulla Aurio (ent. Roihu)

Oulun talous­kou­lu

Talous­kou­lu oli Oulun kou­lun perus­ta­mi­sen aikoi­hin ja vie­lä pit­kään sen jäl­keen­kin var­sin muo­di­kas opi­nah­jo. Ker­rot­tiin jopa, että van­hem­mat saat­toi­vat antaa kurs­sin tyt­tä­ril­leen hää­lah­jak­si ja että oli sul­ha­sia, jot­ka kiel­täy­tyi­vät mene­mäs­tä nai­mi­siin, ellei mor­sian ollut käy­nyt talous­kou­lua. Kert­tu Karvosen<

Läh­de ja lai­naus: Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa/­Täl­lä pai­dal­la ei mies­tä saa/Oulun pal­ve­lua­lo­jen opis­ton 70-vuotishistoria