Artikkelit joiden kirjoittaja on Pekka Keväjärvi

Syyl­lis­tä­mi­nen opas­taa huo­nos­ti terveyteen

Ei ole ter­vet­tä ihmis­tä, on vain huo­nos­ti tut­kit­tu­ja. Toi­si­naan ter­vey­suu­ti­soin­tia seu­ra­tes­sa tulee mie­leen, että se tai­taa olla nyt kan­sa­kun­nan lop­pu. Suo­ma­lai­set kuo­le­vat lii­kun­nan puut­tees­sa yli­pai­noi­si­na ja masen­tu­nei­na soh­vien­sa poh­jal­le. Ihme, ettei maa­il­man onnel­li­sin kan­sa ole kadon­nut maa­il­man­kar­tal­ta jo aiko­ja sitten.


Vaa­lit ohi, työ alkaa

Vaik­ka kuin­ka asi­aa vään­te­li­si, niin alue- ja kun­ta­vaa­lit eivät olleet vain pai­kal­li­set vaa­lit. Kyl­lä äänes­tä­jien rat­kai­suis­sa näkyi myös yleis­po­liit­ti­nen kan­nan­ot­to maan hal­li­tus­ta kohtaan.



Olen ehdok­kaa­ni valinnut

Minul­la on tämä äänes­tä­mis­hom­ma itse nume­roit­ten piir­tä­mis­tä vail­le val­mis. Olen valin­nut ehdok­kaa­ni molem­piin vaa­lei­hin. Sekin on sel­vää, että kun­ta­vaa­leis­sa äänes­tän val­koi­sel­la lipul­la ja alue­vaa­leis­sa vio­le­til­la. Nume­roi­ta ei tar­vit­se pai­naa etu­kä­teen mie­leen, sil­lä ne voi tar­kis­taa vie­lä äänestyskopissa.


Ran­ta­poh­ja pal­jas­taa: Vesai­sen aar­re löy­ty­nyt Yli­kii­min­gis­tä, sitä ale­taan kai­vaa esiin tänään klo 14

Ran­ta­poh­jan moni­kym­men­päi­nen tut­ki­van jour­na­lis­min ryh­mä on nyt kyen­nyt sel­vit­tä­mään sen, mis­sä ovat ne aar­teet, joi­ta Juho (Pek­ka) Vesai­nen kävi jouk­koi­neen 1500-luvun lopul­la hake­mas­sa takai­sin Venä­jän puo­lel­ta. Venä­läis­jou­kot­han oli­vat tuhoa­mis- ja ryös­tö­ret­kil­lään Iis­sä ja muu­al­la­kin Ran­ta­poh­jan alu­eel­la vie­neet muka­naan muun muas­sa eri­lai­sia arvok­kai­ta kirk­koe­si­nei­tä ja maan­vil­je­lys­tar­peis­toa, esi­mer­kik­si talik­ko­ja. Vesai­nen jouk­koi­neen kyke­ni saa­maan aar­teis­ta aina­kin osan takai­sin Suo­men puolelle.


Ensim­mäi­nen vaalinumero

Olkaa­pa hyvä. Ran­ta­poh­ja jul­kai­see tänään ensim­mäi­sen var­si­nai­sen vaa­li­tee­mai­sen nume­ron­sa. Aina­kin itse olen sitä miel­tä, että Ran­ta­poh­jan toi­mit­ta­jat ovat onnis­tu­neet hyvin tii­vis­tä­mään luki­joil­le hyvän tie­to­pa­ke­tin alue- ja kun­ta­vaa­leis­ta. Ja tot­ta­han tar­jol­la on luet­ta­vak­si muu­ta­kin kuin vaaliasiaa.


Miten käy kirjastojen?

Kir­jas­tot ovat olleet minul­le – ja var­mas­ti monel­le muul­le­kin – aina tär­kei­tä paik­ko­ja. Ei ainoas­taan sik­si, että niis­tä on voi­nut saa­da kor­vauk­set­ta lai­nat­tua mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa. Vaan sik­si­kin, että pie­nil­lä­kin paik­ka­kun­nil­la ne ovat olleet pää­sy toi­siin maa­il­moi­hin ja moniin uusiin aja­tuk­siin. Pie­ni­kin kir­jas­to on sivis­tyk­sen kei­das. Ja toi­sel­ta nimel­tään­hän kir­jas­tot ovat kan­san suus­sa olleet lai­nas­to, joka tii­vis­tää idean sii­tä että jokai­nen tulo­ta­sos­ta riip­pu­mat­ta on voi­nut lai­na­ta niis­tä luet­ta­vaa ja mui­ta­kin kult­tuu­ri­teok­sia. Hyvin tasa-arvois­ta siis



Luke­mi­nen kan­nat­taa aina

Ran­ta­poh­ja ker­toi tiis­tai­na 25.2. Hau­ki­pu­taan kou­lun joka­viik­koi­ses­ta kir­ja­ker­hos­ta. Äidin­kie­len opet­ta­jan Tii­na Hin­ti­kan vetä­mäs­sä ker­hos­sa lue­taan ja jae­taan kir­ja­vink­ke­jä. Tämä on hie­no juttu.