Oikeus oman­nä­köi­seen elämään

Minut on kas­va­tet­tu kun­nioit­ta­maan jokais­ta ihmis­tä oma­na itse­nään. Punai­sen Ris­tin peri­aat­teet ovat nii­tä, joi­ta olen pitä­nyt tär­keä­nä ohje­nuo­ra­na koko elä­mä­ni ajan. Nii­hin kuu­lu­vat muun muas­sa inhi­mil­li­syys, tas­a­puo­li­suus ja puolueettomuus.

Jokai­sel­la pitäi­si olla oikeus elää oman­nä­köis­tään elä­mää, kun­han ei aiheu­ta toi­sil­le vaaraa. 

Nyt käyn­nis­ty­nyt Pri­de-kuu­kausi tee­mal­laan Vapaus kas­vaa, on tär­keä, sil­lä se nos­taa esiin suku­puo­li- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen elä­mää ja kulttuuria.

Toi­von, että me kaik­ki pysäh­tyi­sim­me poh­ti­maan, mik­si eri­lai­suu­den hyväk­sy­mi­nen on jos­kus niin vaikeaa.

Pri­de on mie­le­no­soi­tus yhden­ver­tai­suu­den ja tasa-arvon puo­les­ta. Nämä eivät vie­lä toteu­du Suo­mes­sa niin hyvin kuin mie­lel­läm­me ajat­te­lem­me. Moni jou­tuu yhä miet­ti­mään, voi­ko ker­toa avoi­mes­ti elä­mäs­tään kou­lus­sa, työ­pai­kal­la tai lähei­sil­leen. Jo se ker­too, että tasa-arvo­työ­tä tar­vi­taan edelleen.

Toi­von, että jokai­nen suku­puo­li- tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töön kuu­lu­va saa elää tur­val­lis­ta ja tasa-arvois­ta ja syr­jin­tä­va­paa­ta elämää.

Yhden­ver­tai­suus ei vähen­nä kenen­kään oikeuk­sia. Se vain laa­jen­taa nii­den pii­riä kos­ke­maan kaikkia.