Nyt saa sanoa ‑tilai­suu­des­sa nuo­ret ehdok­kaat kes­kus­te­li­vat lähi­kou­luis­ta ja kasvisruoasta

Ensimmäisessä verkossa järjestetyssä Nyt saa sanoa -keskustelutilaisuudessa nuoria kuntavaaliehdokkaita puhuttivat muun muassa lähikoulut. Kiimingin lukiosta kirposi keskusteluun esimerkkejä Jäälissä ja Kiimingissä varttuneilta ehdokkailta.Ensimmäisessä verkossa järjestetyssä Nyt saa sanoa -keskustelutilaisuudessa nuoria kuntavaaliehdokkaita puhuttivat muun muassa lähikoulut. Kiimingin lukiosta kirposi keskusteluun esimerkkejä Jäälissä ja Kiimingissä varttuneilta ehdokkailta.

Kes­ki­viik­ko­na jär­jes­tet­tiin ensim­mäi­nen nuo­ril­le kun­ta­vaa­lieh­dok­kail­le äänen anta­va Nyt saa sanoa ‑verk­ko­ta­pah­tu­ma. Nyt saa sanoa ‑tapah­tu­mis­sa vii­si alle 30-vuo­tias­ta eri puo­luei­den kun­ta­vaa­lieh­do­kas­ta pää­see esit­täy­ty­mään ja kes­kus­te­le­maan vaih­tu­vis­ta teemoista.

Kes­ki­vii­kon tapah­tu­mas­sa kes­kus­te­le­mas­sa oli­vat Urho Haho (kesk.), Pia Hil­tu­nen (SDP), Alek­si Niku­la (vas.), Emma Oja­nen (vihr.) ja Niki Ten­hu­nen (ps.). Tapah­tu­man fasi­li­taat­to­ri­na toi­mi Han­na Jak­ku, ja tapah­tu­maa kes­kus­te­lu­jen lomas­sa tal­tioi piir­täen sar­ja­ku­va­piir­tä­jä Jark­ko Harak­ka.

Kukin ehdo­kas sai lyhyen puheen­vuo­ron omien vaa­li­tee­mo­jen­sa ja aja­tus­ten­sa esit­te­lyyn. Ensim­mäi­sen vuo­ron sai kii­min­ki­läis­läh­töi­nen Urho Haho, joka halu­aa kiin­nit­tää eri­tyis­huo­mio­ta kau­pun­gin talou­teen ja pai­kal­li­siin vesis­töi­hin, sekä tur­va­ta pal­ve­lui­den ja kylä­kou­lu­jen ase­man myös reuna-alueilla.

Hahon jäl­keen vuo­ron sai oulu­lai­nen luo­kan­opet­ta­ja Pia Hil­tu­nen, jon­ka vaa­li­tee­mo­ja ovat kou­lu­tus, kau­pun­gin talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen sekä las­ten, nuor­ten ja per­hei­den hyvin­voin­ti ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sien tur­vaa­mi­nen. Niin ikään oulu­lai­nen Alek­si Niku­la taas esit­te­li kol­me napak­kaa vaa­li­tee­maan­sa: Opis­ke­le­va Oulu, pyö­räi­le­vä Oulu ja vih­to­va Oulu. Niku­la halu­aa vah­vis­taa ja kehit­tää Oulun mai­net­ta opis­ke­li­ja- ja pyö­räi­ly­kau­pun­ki­na sekä panos­taa ympä­ri­vuo­ti­seen kau­pun­ki­lais­ten käy­tös­sä ole­vaan yleissaunaan.

Seu­raa­va­na esit­täy­tyi Jää­lis­tä kotoi­sin ole­va, nyky­ään Oulus­sa suva Emma Oja­nen. Oja­sel­le tär­ke­ää on nuor­ten äänes­ty­sak­tii­vi­suu­den paran­ta­mi­nen ja vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sien edis­tä­mi­nen, kou­lu­tuk­sen vah­vis­ta­mi­nen, mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lu­jen paran­ta­mi­nen sekä lähi­pal­ve­lui­den ja lukio­ver­kon säi­ly­tys kattavana.

Vii­mei­se­nä vuo­ron sai oulu­lai­nen Niki Ten­hu­nen, joka ker­too edus­ta­van­sa perus­suo­ma­lais­ten libe­raa­lim­paa lin­jaa. Ten­husen vaa­li­tee­mo­jen kär­ke­nä on kun­nan meno­jen tasa­pai­not­ta­mi­nen ja varo­jen suun­taa­mi­nen kun­nan ydin­teh­tä­viin. Ten­hu­nen halu­aa paran­taa myös Oulun mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­den tilaa ja kehit­tää poliit­tis­ta keskustelukulttuuria.

Esit­te­ly­jen jäl­keen fasi­li­taat­to­ri pää­si esit­tä­mään ehdok­kail­le kes­kus­te­lua avaa­via väit­tei­tä. Heti ensim­mäi­nen väi­te, kou­lu­tus­ta on saa­ta­va lähel­lä omaa asuin­paik­kaan­sa, herät­ti kipak­kaa keskustelua.

– Oli­si­han se muka­vaa, mut­ta minus­ta jokai­sel­la on vas­tuu omis­ta pää­tök­sis­tään. Olen tien­nyt mihin muu­tan, joten onko minul­la oikeus vaa­tia mui­ta ihmi­siä kus­tan­ta­maan kou­lu minun vie­ree­ni, poh­ti Niki Tenhunen.

Alek­si Niku­la ja Emma Oja­nen muis­tut­ti­vat, että perus­as­teen ja usein toi­sen­kin asteen opis­ke­li­jat asu­vat van­hem­pien­sa kans­sa, jol­loin asuin­paik­ka ei ole hei­dän pää­tet­tä­vis­sään. Urho Haho muis­tut­ti kylä­kou­lu­jen toi­mi­van usein reu­na-aluei­den vetovoimatekijänä.

– Vii­mei­se­nä opis­ke­lu­vuo­te­na­ni Kii­min­gin lukio mei­nat­tiin lak­kaut­taa. Mie­les­tä­ni pie­nem­mis­sä kou­luis­sa, jois­sa opet­ta­jat tun­te­vat oppi­laat usein nimel­tä, kou­lu­tuk­sen taso on mones­ti jopa hie­man tasok­kaam­pi, Haho kertoo.

Niki Ten­hu­nen nosi esiin aihee­seen liit­ty­vän kysy­myk­sen sii­tä, voi­si­ko kou­lut, joi­hin ei tah­do löy­tyä opis­ke­li­joi­ta tai opis­ke­li­jat ovat huo­nos­ti moti­voi­tu­nei­ta, lak­kaut­taa. Emma Oja­nen ei puol­ta­nut ehdo­tus­ta, ja käyt­ti Hahon tavoin esi­merk­ki­nä Kii­min­gin lukiota.

– Nyt kun toi­nen aste kuu­luu oppi­vel­vol­li­suu­den pii­riin, niin kai­kil­le pitää olla kou­lu­paik­ka. Ei kou­luun men­nä val­miil­la lah­joil­la, vaan sin­ne men­nään oppi­maan. Esi­mer­kik­si juu­ri Kii­min­gin lukioon men­nään usein huo­noh­kol­la kes­kiar­vol­la, mut­ta siel­tä kir­joi­te­taan yli­op­pi­laak­si pal­jon paremmalla.

Seu­raa­va väi­te kou­luis­sa ker­ran vii­kos­sa pidet­tä­väs­tä kas­vis­ruo­ka­päi­väs­tä herät­ti pal­jon saman­mie­li­sem­pää kes­kus­te­lua: koros­te­tus­sa kas­vis­ruo­ka­päi­väs­sä näh­tiin ris­ki­nä se, että se aiheut­taa lap­sis­sa vas­ta­reak­tion kam­mo­tun puu­ro­päi­vän tapaan. Kas­vis­ruo­an lisää­mi­nen ylei­ses­ti kou­lu­ruo­ka­tar­jon­taan ei kui­ten­kaan tuo­nut vas­ta­reak­tioi­ta, tär­keim­pä­nä näh­tiin ruo­an ravit­se­vuus, kus­tan­nus­te­hok­kuus ja kotimaisuus.

Vii­mei­nen väi­te kris­til­lis­ten perin­tei­den yllä­pi­dos­ta kou­lus­sa herät­ti jäl­leen vilk­kaam­paa kes­kus­te­lua. Haho ja Ten­hu­nen kat­soi­vat osan kris­til­li­sis­tä perin­teis­tä ole­van osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria, joi­ta tuli­si yllä­pi­tää. Kes­kus­te­lu kään­tyi kui­ten­kin nopeas­ti uskon­non­ope­tuk­sen ja elä­män­kat­so­mus­tie­don ver­tai­luun, ja aja­tuk­sia uskon­non­ope­tuk­sen kor­vaa­mi­ses­ta täy­sin elä­män­kat­so­mus­tie­dol­la hei­tet­tiin ilmoil­le. Haho puo­lus­ti nykyis­tä mal­lia, jon­ka mukaan oppi­las saa vali­ta, osal­lis­tuu­ko uskon­non­ope­tuk­seen vai elämänkatsomustietoon.

Lopul­ta kes­kus­te­lus­sa pää­dyt­tiin saman­mie­li­syy­teen aina­kin sii­tä, että kou­lu­jen uskon­non­ope­tuk­sen tuli­si olla nime­no­maan sivis­tä­vää, tas­a­puo­li­ses­ti eri uskon­nois­ta opet­ta­vaa toimintaa.

– Uskon­non har­joi­tus on hen­ki­lö­koh­tai­nen asia, ja sen tuli­si tapah­tua muu­al­la kuin kou­lus­sa, poh­ti Emma Ojanen.

– Jokai­sel­la on oikeus omaan uskon­toon, mut­ta juu­ri sitä on mie­tit­tä­vä, että onko sen paik­ka kou­lus­sa. Jos oli­si yksi yhtei­nen elä­män­kat­so­muk­sel­li­nen oppiai­ne, myös muis­ta uskon­nois­ta tule­vat sopeu­tui­si­vat ja tutus­tui­si­vat hel­pom­min mei­dän kult­tuu­riim­me, päät­ti Pia Hiltunen.

Seu­raa­va Nyt saa sanoa ‑tapah­tu­ma jär­jes­te­tään ensi kes­ki­viik­ko­na, ja sil­loin kes­kus­te­le­maan kokoon­tu­vat Miriam Putu­la (kesk.), Walt­te­ri Nii­ra­nen (SDP), Nii­na Jääs­ke­läi­nen (vihr.), Nii­lo Hei­no­nen (kok.) ja Jes­si Joke­lai­nen (vas.). Link­ki Team­sis­sa jär­jes­tet­tä­vään tapah­tu­maan jul­kais­taan Mun Oulun tapahtumapalvelussa.

Nyt saa sanoa ‑tapah­tu­mien jär­jes­tä­jä­nä toi­mi­vat Oulun kau­pun­gin­kir­jas­to, Nuor­ten poli­tiik­ka­kou­lu sekä Oulun nuo­ri­so­val­tuus­to, ja ne ovat osa Sit­ran Kir­jas­tois­ta kan­san­val­lan foo­ru­mei­ta ‑han­ket­ta.