Töis­sä ja koto­na vai koto­na töissä

Työ­elä­män kehi­tyk­ses­sä on sel­keäs­ti näh­tä­vis­sä, että omaa lei­pä­työ­tään voi entis­tä enem­män hoi­taa omal­ta koti­soh­val­taan. Kysy­myk­ses­sä on siis niin sanot­tu etä­työ, jota voi teh­dä kiin­teän työ­pis­teen ulko­puo­lel­la, vaik­ka­pa koto­na. Eri­tyi­sen voi­mak­kaan sysäyk­sen sii­hen antoi­vat taka­na ole­vat koro­na­vuo­det. Tämän suun­tai­nen kehi­tys on sit­ten aiheut­ta­nut muun muas­sa sen, että toi­mi­ti­lo­ja on vapau­tu­nut pal­jon. Sano­taan­ko niin, että täl­lai­ses­ta poik­kea­vuu­des­ta on tul­lut uusi nor­maa­li. Koro­na­vuo­si­na käy­tiin myös pal­jon etä­kou­lua, mut­ta opis­ke­lu on toi­von mukaan palau­tu­nut nor­maa­liin uomiinsa.

Työ­elä­mä sen sijaan kipui­lee jat­ku­vas­sa muu­tos­ti­las­sa. Koneet, lait­teet ja tek­no­lo­gia kehit­ty­vät mah­do­ton­ta vauh­tia ja ovat koko ajan kor­vaa­mas­sa pie­nen ihmi­sen työ­pa­nos­ta. Tar­vi­taan vain ne “muu­ta­mat” osaa­jat, jot­ka pai­ne­le­vat oikei­ta nappuloita.

Tämä on näh­tä­vis­sä arki­ses­sa elä­mäs­sä­kin. Esi­mer­kik­si taval­li­sel­la kaup­pa­reis­sul­la, kun olet suu­ren mar­ke­tin perim­mäi­ses­tä nur­kas­ta löy­tä­nyt tar­vit­se­ma­si mai­to­pur­kin, menet oven­suus­sa ole­val­le itse­pal­ve­lu­kas­sal­le ja klik­kaat sen mak­se­tuk­si. Hen­ki­lö­kun­taa ei tarvita.

Tek­no­lo­gia on siis eden­nyt lähes kaik­kiin ammat­tei­hin tai sit­ten näi­vet­tä­nyt amma­tit koko­naan. Yhte­nä esi­merk­ki­nä voin mai­ni­ta enti­sen met­sä­työ­mie­hen ammat­ti­kun­nan. Mie­hen, sahan ja kir­veen sijas­ta lei­mi­kon kim­pus­sa hää­rii moni­toi­mi­ko­ne, joka muu­ta­maan tun­tiin hak­kaa lei­mi­kon, jota muu­toin oli­si kym­men­kun­ta mies­tä saa­nut haka­ta koko tal­ven. Toi­saal­ta met­sä­työ­mie­hen työ sinän­sä oli niin ras­kas­ta, että koneen var­mas­ti oli­vat­kin tervetulleita.

Itsel­lä­ni oli aitio­paik­ka pari vuot­ta sit­ten koti­ni ikku­nas­ta seu­ra­ta mie­len­kiin­tois­ta työ­pro­jek­tia. Koti­ka­dul­la­ni teh­tiin niin sanot­tu perus­kor­jaus, jos­sa katu repäis­tiin poh­jia myö­ten auki. Koh­ta kadun tilal­la meni kadun levyi­nen ja noin kol­me met­riä syvä uoma. Työ sujui aika­tau­lus­saan ja kah­den vuo­den kulut­tua pai­kal­la oli todel­la hie­no uusi katu. Työn suo­rit­ti pari val­ta­van kokois­ta pyö­rö­kuor­maa­ja. Kai­ken kaik­ki­aan kul­jet­ta­jien ja kuor­ma-auton­kul­jet­ta­jien lisäk­si ihmis­työ­voi­maa oli vain pari lapio­mies­tä ja sil­loin täl­löin pai­kal­la käy­nyt työn­joh­ta­ja. Oli se upea työ­maa, mut­ta ei se pal­jon ihmis­tä työl­lis­tä­nyt. Koneet hoi­ti­vat hom­mat, toki tai­ta­vien ammat­ti­lais­ten käsissä. 

Entäs hoi­to- ja hoi­va-alat? Pakos­ta­kin täs­sä tulee miet­ti­neek­si, miten meil­le ikäih­mi­sil­le lop­pu­met­reil­lä tulee käy­mään. Miten tar­vit­ta­va hoi­to ja huol­to tule­vai­suu­des­sa tapah­tuu, kun mei­dän jouk­kom­me suh­teel­li­ses­ti vain kas­vaa? Oli­si surul­lis­ta, jos hoi­ta­via käsi­pa­re­ja ollaan lii­an innok­kaas­ti vaih­ta­mas­sa hoi­to­lai­tok­sien käy­tä­vil­lä rul­laa­viin robot­ti­hoi­ta­jiin. Olem­me äärim­mäi­sen huo­lis­sam­me hoi­ta­ja­pu­las­ta, johon tuli­si saa­da pikai­sia ratkaisuja.

Uskon, että mei­dän kaik­kien yhtei­nen toi­ve ja ymmär­rys on, että toi­sen ihmi­sen läs­nä­olo ja inhi­mil­li­nen kos­ke­tus ovat kui­ten­kin paras­ta hoi­toa. Sil­loin kun sen aika on.

Huo­mis­päi­vän­kään tek­no­lo­gia samaan tus­kin kos­kaan kykenee.

Ossi