Iin kun­nan­joh­ta­ja Ari Ala­tos­sa­va loh­kai­si maa­kun­nal­li­sen kylien juh­la avaus­sa­nois­sa niin pis­tä­mät­tö­män vii­sau­den, että se jäi kaik­kien mieleen.

Oijär­ven asuk­kaat ja mök­ki­läi­set ovat rai­vos­tu­neet vene­sa­ta­ma ja uima­ran­ta-alue ‑kylt­tien katoa­mi­ses­ta. Sini­val­koi­set kyl­tit ovat sijain­neet sata­man tien­liit­ty­mäs­sä sekä Olhavan‑, Yli-Iin- ja Oijärventiellä. 

Kui­va­nie­men Myl­ly­kan­kaal­la toi­mi­van mai­se­ma­ra­vin­to­la Meri­hel­men vuo­kra­so­pi­mus on sanot­tu irti. Pää­tök­sen asias­ta on teh­nyt Iilaak­so Oy:n hal­li­tus. Yhtiö vas­taa Iin kun­nan yri­tys­ti­lois­ta. Ovet sul­keu­tu­vat mat­kai­lu­kes­kuk­sen ravin­to­las­ta, tans­si­sa­lis­ta ja liiketilasta.

Met­sä­ko­neu­ra­koin­ti Pent­ti Soi­kon met­sä­työ­ko­ne on vii­me vii­kot kaa­ta­nut pui­ta Bloms­te­rin­kan­kaal­la Kui­va­nie­mel­lä. Ura­koi­ta­va­na on usean maa­no­mis­ta­jan met­sää, joka monin pai­koin on läpi­kul­ke­ma­ton­ta risukkoa.

Ohut hiek­ka­pö­ly levi­ää Kui­va­joen Pirt­ti­kos­ken ilmaan, kun Mau­no Päk­ki­lä vetäi­see kai­vin­ko­neen kau­hal­la sora­kuor­maa met­sä­ko­neen kyy­dis­tä veteen.– On niin kui­vaa, tuu­maa työn­joh­ta­ja Eero Hil­tu­nen pöly­pil­ven tuntumasta.

Navet­ta palaa, navet­ta palaa! Ja niin paloi­kin. Elet­tiin kesä­kuu­ta 1941. Han­nes Paa­sol­ta, sil­loi­sel­ta kui­va­nie­me­läi­sel­tä pien­ti­lal­li­sel­ta, joka asui Mik­ko­lan tilaa, meni tär­keä elä­mää yllä­pi­tä­vä raken­nus. Onnek­si kar­ja, kol­me leh­mää, hevo­nen ja lam­paat oli­vat lai­dun­ta­mas­sa ja näin säästyivät. 

Kui­va­nie­men pitä­jä­mark­ki­nat ovat värit­tä­neet Kui­va­nie­men kesää jo yli kol­me­kym­men­tä ker­taa, ja edel­leen ne kerää­vät sekä val­tai­san ylei­sö­mää­rän että run­saas­ti mark­ki­na­kaup­piai­ta ja tuo­te-esit­te­li­jöi­tä niin lähel­tä kuin kauempaa.

Kui­va­nie­mel­lä on veto­voi­ma­te­ki­jöi­tä, jois­ta kan­nat­taa ker­toa kai­kil­le vie­rail­le. Näin sanoi Kui­va­nie­men koti­seu­tu­päi­vän juh­la­pu­hu­ja, luo­kan­opet­ta­ja Mir­ja Veh­ka­pe­rä.

Kui­va­nie­me­läis­syn­tyi­nen toi­mit­ta­ja Jen­ni Räi­nä on löy­tä­nyt sijan ja elä­män­työn ajan­koh­tais­ten ja tätä päi­vää tal­let­ta­vien tie­to­kir­jo­jen teki­jä­nä. Tänä vuon­na hän on muka­na nel­jän poh­jois­suo­ma­lai­sen toi­mit­ta­jan teke­mäs­sä kir­jas­sa Met­sä mei­dän jälkeemme.

Mar­ja­ke­sä alkaa olla käsil­lä. Hil­la­sa­to kyp­syy par­haim­mil­laan. Kui­va­nie­me­läi­nen hil­las­ta­ja Kau­ko Juop­pe­ri on ehti­nyt käväis­tä sekä avo­suol­la että rämeel­lä.– Vähän olen ehti­nyt met­sis­sä lauk­kaa­maan tänä kesä­nä. Yhden reis­sun kävin, ja aina­kin avo­suon reu­nal­la näyt­ti hei­kol­ta. Rämeel­lä oli hil­lo­ja har­vas­sa, mut­ta nekin oli­vat raa­ki­lei­ta. Se reis­su jäi sii­hen, kun oli syö­pä­läi­siä­kin niin pal­jon. Vii­kon­lo­pul­la hyök­kään uudes­taan, mut­ta eri suun­nal­le, Juop­pe­ri kaavailee.