Pal­lo­pe­le­jä, jois­sa pal­loa lyö­tiin ”kar­tul­la”, sit­tem­min mai­lal­la, pelat­tiin omil­la sään­nöil­lä Suo­mes­sa­kin var­sin­kin jo 1800-luvun jäl­ki­puo­lel­la. Ivar Wilsk­man, suo­ma­lai­sen lii­kun­ta­kult­tuu­rin moni­puo­li­nen pio­nee­ri ja vai­kut­ta­ja 1870-luvul­ta 1920-luvul­le, oli myös pal­loi­lu-urhei­lun edis­tä­jä. Vuon­na 1903 hän jul­kai­si teok­sen Pal­lo­leik­ke­jä. Sii­nä hän kuvai­li eri pal­lo­la­jien luon­net­ta ja sään­tö­jä lähin­nä lap­sia ja nuo­ria aja­tel­len; muka­na oli­vat kunin­gas­pal­lo, raja­pal­lo, jal­ka­pal­lo, kop­pa­pal­lo, polt­to­pal­lo, köy­si­pal­lo, puo­lue­pal­lo, pii­ri­pal­lo, kuvio­pal­lo ja verkkopallo.