Juu­ri olem­me viet­tä­neet kes­ki­ke­sän juh­laa. Olem­me naut­ti­neet kes­ki­ke­sän lähes yöt­tö­mäs­tä yös­tä, läm­mös­tä ja vih­rey­des­tä. Satees­ta­kin, joka on niin vält­tä­mä­tön kai­kel­le kas­vul­le. Sini­ris­ti­lip­pu juh­lis­taa näi­tä päi­viä. Suvi­vir­ren teki­jä aikoi­naan ihas­te­li Juma­lan luo­mi­sen voi­maa: ”Jo jou­tui armas aika ja suvi suloi­nen. Kau­niis­ti joka paik­kaan koris­taa kuk­ka­nen. Nyt siu­naus­taan suo­pi taas läm­pö aurin­gon, se luon­non uudeks luo­pi, sen kut­suu elo­hon”. Juma­la hyvyy­des­sään antaa kai­ken, myös uuden elä­män ihmeen. Hän suo­je­lee ja var­je­lee. Juma­la kut­suu työ­to­ve­reik­si vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa. Juma­la kut­suu luo­maan­sa ihmis­tä elä­mään hänen yhteydessänsä.

Hel­le sai kan­saa rien­tä­mään Illiin kir­kon­pen­kil­le ja pen­koil­le, mut­ta kil­pai­li­joi­ta vain koh­tuul­li­ses­ti. Pai­kal­le saa­pui Illin­juok­su­jen legen­daa­ri­nen Grand Old Man Taa­vi Kaik­ko­nen Hilk­ka-rou­van­sa kera. Tii­ron Mat­ti hyvä­ta­pai­se­na her­ras­mie­he­nä pomp­pa­si ylös antaen tilaa iäk­kääm­mil­le istu­jil­le. Oli kuu­lem­ma oppi­nut hyvil­le tavoil­le Poh­jois-Iin kan­sa­kou­lus­sa Hel­vi Tul­kin ja Lii­sa Wii­kin opas­tuk­sel­la. Muu­ten­han noil­la pen­keil­lä näh­tiin kausi­kort­ti­po­ruk­kaa Lies-mie­hi­neen, kol­mi­nen Rek­soi­neen, Vode ja toi­nen Olha­van mies ja Rekis­te­röi­ty­mä­tön ym. Ala­ran­nan mie­hes­tä oli tul­lut vank­ku­ma­ton Orpo-fani kuun­nel­tu­aan tule­van pää­mi­nis­te­rin kos­ket­ta­vaa puhet­ta TV:stä. Lau­lu­mie­he­nä hän tapai­li J. Alfred Tan­ne­rin Orpo­po­jan vals­sia ja aikoi vetäis­tä sen joka ker­ta, kun Jär­kän karao­ke jat­kuu syksyllä.

Iin Yri­tyk­sen kan­sal­li­sis­sa ylei­sur­hei­lu­kil­pai­luis­sa teh­tiin suh­tees­sa par­haat tulok­set junio­reis­sa ja aikui­sur­hei­li­jois­sa. Hau­ki­pu­taa­lai­nen Mai­ja Kum­pu­la juok­si niin sata­sel­la kuin nel­jäl­lä­sa­dal­la­kin ikä­luok­kan­sa kan­sain­vä­li­sen tason ajat.