Ii

Muis­ti­sai­raan siir­te­ly pai­kas­ta toi­seen aiheut­ti per­heel­le huol­ta ja mur­het­ta – Samal­la herä­si huo­li yksi­näis­ten van­hus­ten kohtalosta

Iiläi­nen Ant­ti Rau­ta­kos­ki on ollut vai­mon­sa Este­ri Rau­ta­kos­ken kans­sa nai­mi­sis­sa vuo­des­ta 1955 saak­ka. Yhtä on pidet­ty siis jo lähes 70 vuot­ta. Vii­mei­set pari vuot­ta Ant­ti toi­mi vai­mon­sa omais­hoi­ta­ja­na, kun­nes tul­tiin tilan­tee­seen, että vai­mol­le piti etsiä hoi­va­ko­ti­paik­ka ja omais­hoi­ta­juus purkaa. 

Lue lisää

Iis­sä syy­tä luovuttaa

Ran­ta­poh­jas­ta 6.10.1977: Piha­maal­le oli kokoon­tu­nut jouk­ko kylän mie­hiä. Kes­kus­te­lun aihee­na oli täl­lä ker­taa talou­del­li­nen lama ja tuli sii­nä het­ken kulut­tua aiheek­si myös eri val­tioi­den pää­mie­het, Kek­ko­nen, Kaar­le Kus­taa jne. Aikan­sa kuun­nel­tu­aan pik­ku-Mat­ti juok­si äitin­sä luo sisäl­le pirt­tiin ja kysyi: “Äiti, äiti, kuka on Yhdys­val­to­jen nykyi­nen Kek­ko­nen?” OHTO

Lue lisää

Kult­tuu­ri­ko­ti Sal­me­la toteut­taa Äänipolun

Kult­tuu­ri­ko­ti Sal­me­lan Ääni­pol­ku-pro­jek­ti käyn­nis­tyi työ­pa­jas­ta, johon kut­sut­tiin kym­men­kun­ta Ase­man ja Yli­ran­nan seu­dul­la pit­kään asu­nut­ta hen­ki­löä. Työ­pa­jan idea­na oli kerä­tä tal­teen hei­dän tari­noi­taan, jois­ta osa käsit­te­li ker­to­jan lap­suus­muis­to­ja ja jot­kut mui­ta alu­een tapah­tu­mia tai siel­lä asu­nei­ta per­soo­nia. Lisäk­si jouk­koon mah­tui kuvit­teel­lis­ta­kin tarinaa.


Lau­lu­pe­li­man­neil­ta uusi ääni­te sekä konsertti

Iin Lau­lu­pe­li­man­nit juh­lis­ta­vat 650 vuot­ta täyt­tä­vää koti­kun­taa Tuu­len ter­vei­set ‑äänit­teel­lä, johon on koot­tu van­han Iin alu­een soi­tin­musiik­kia 1800- ja osin jopa 1700-luvuil­ta. Tuol­loin Iin pitä­jään kuu­lui pal­jon nykyis­tä laa­jem­pi alue Iijoen ja Kii­min­ki­joen var­sil­ta. Myös levyn lau­lut ovat peräi­sin 1800-luvun lopul­ta sekä vii­me vuo­si­sa­dan alkupuolelta. 


Kir­ja: Teks­tii­li­kä­si­työn his­to­ri­aa nykyvinkkelistä

Tie­to­kir­jai­li­ja, kas­viar­keo­lo­gi ja bio­lo­gi sekä neu­lo­ja ja neu­le­suun­nit­te­li­ja Tei­ja Alan­ko läh­ti tut­ki­mus­mat­kal­le koh­ti teks­tii­li­kui­tu­jen ja kudel­mien juu­ria. Aja­tuk­se­na hänel­lä oli koo­ta tie­toa ja samal­la oppia lisää van­ho­ja käsi­työ­tai­to­ja. Mat­kal­ta men­nei­syy­teen syn­tyi Vas­ta­pai­no-kus­tan­ta­mon jul­kai­se­ma kir­ja Nok­kos­vil­laa ja värt­ti­nän­keh­riä — Tari­na teks­tii­li­kä­si­työn historiasta.



Teks­ta­rit

Olha­van lap­so­sil­le näkyi ole­van kou­lu­kyy­dit kil­pai­lu­tuk­ses­sa. Häm­mäs­te­lin reit­ti­va­lin­taa ja kalus­to­vaa­ti­mus­ta. Lin­ju­ril­la pitäi­si lap­so­sia kul­jet­taa, mut­ta sel­lai­sil­la teil­lä, mis­sä ei voi ajaa edes hen­ki­lö­au­tol­la. Tämä­hän on val­lan mai­nio esi­merk­ki sii­tä, että suun­ni­tel­mat ja näin toten pää­tök­set­kin teh­dään toi­mis­tos­sa tie­to­ko­nei­den taka­na eikä ymmär­re­tä todel­lis­ta asioi­den lai­taa. Sää­lik­si käy jopa kus­kia, jos jou­tuu omal­la lin­ju­ril­la ryt­kyyt­tä­mään kinttupolkuja.