Ääni­maa­il­man har­mo­ni­nen ja ren­tout­ta­va voi­ma kehol­le ja mielelle

Tun­nel­ma on jän­nit­tä­vän odot­ta­va Mar­tin­nie­men kir­jas­tos­sa. Alka­mas­sa on syk­syn kol­mas tari­nail­ta, jon­ka aihee­na on kieh­to­va ja vähän mys­ti­sel­tä­kin kuu­los­ta­va ääni­mal­ja­hoi­to. Vie­raa­na on hau­ki­pu­taa­lai­nen kou­lu­tet­tu hie­ro­ja, joo­gaoh­jaa­ja ja ääni­mal­ja­hoi­ta­ja Pau­la Har­ju. Hän on opis­kel­lut luon­tais- ja vaih­toeh­to­hoi­to­ja laa­jem­min­kin ja toi­mii yrit­tä­jä­nä alalla.

– Olen huo­man­nut, että ääni­mal­ja­hoi­to kiin­nos­taa kovas­ti ja sii­tä halu­taan tie­tää. Minua­kin vähän aina jän­nit­tää kuul­la, miten aihe ote­taan vas­taan ja koetaan.

Ääni­mal­ja­hoi­dos­sa kysees­sä on iki­van­ha itä­mai­nen hoi­to­muo­to, jon­ka juu­ret ulot­tu­vat Tii­be­tiin. Ääni­mal­jo­jen ja mui­den instru­ment­tien soin­tu­jen usko­taan ren­tout­ta­van kehoa ja rau­hoit­ta­van miel­tä. Hoi­toa käy­te­tään kehon ja mie­len eheyt­tä­vä­nä tuke­na. Ääni­mal­ja­hoi­to on ääni­aal­toi­hin perus­tu­va lem­peä rentoutusmuoto.

– Kehol­la ja mie­lel­lä on tär­keä yhteys. Ääni­vä­räh­te­lyt voi tun­tea ja ais­tia koko kehos­sa, sil­lä kehos­sam­me pal­jon vet­tä ja väräh­te­lyt kul­ke­vat vet­tä pit­kin kehon läpi pääs­tä var­pai­siin. Äänet voi­vat ava­ta kehon luk­ko­ja ja nos­taa mie­leen myös eri­lai­sia aja­tuk­sia ja tunteita.

– Äänil­lä on mah­ta­va voi­ma, jos voi ja halu­aa ottaa ne vastaan.

Ääni­mal­ja­hoi­dos­sa kupe­ran­muo­toi­sia ääni­mal­jo­ja soi­te­taan kopaut­ta­mal­la mal­jaa iski­mel­lä tai hie­ro­mal­la mal­jaa kapu­lal­la reu­no­ja pit­kin. Jokai­nen metal­li­nen käsin­taot­tu mal­ja on eri­lai­nen ja nii­tä on eri kokoi­sia. Ääni­mal­ja­hoi­dos­sa soi­te­taan joko kehon vie­res­sä tai lait­ta­mal­la mal­ja kehon pääl­le eri kohtiin.

Pau­la Har­jul­la on käy­tös­sään myös mui­ta instru­ment­te­ja kuten tuu­li­kel­loa muis­tut­ta­va kos­hi, pit­kän­omai­nen heli­se­vä sade­tik­ku ja laa­kea isoh­ko rum­pu, jon­ka hän on itse teh­nyt ja pääl­lys­tä­nyt vär­jää­mäl­lään poron­na­hal­la. Rum­pu on hänel­le rak­kain soitin.

Ääni­mal­ja­hoi­to­jen ja ääni­soin­tu­mat­ko­jen avul­la on mah­dol­lis­ta pääs­tä syvään ren­tou­den tilaan. Tavoit­tee­na on myös vah­vis­taa yhteyt­tä omaan kehoon, ikään­kuin piir­tää omat ääri­vii­vat. Yhteys omaan itseen vah­vis­tuu kehon ja mie­len ren­tou­tues­sa. Ääni­vä­räh­te­lyt voi­vat akti­voi­da her­mos­ton osaa, jot­ka rau­hoit­ta­vat, tuo­vat tur­van tun­teen ja lau­kai­se­vat stressiä.

Jot­kut soin­nut voi­vat kuu­los­taa miel­lyt­tä­vil­tä kun taas jot­kut äänet voi­vat tuo­da mie­leen epä­mie­lui­sia­kin muis­to­ja. Kaik­ki tun­teet ovat sal­lit­tu­ja. Ään­ten ohel­la tuok­sut ovat ais­ti­muk­sia, jot­ka tuot­ta­vat vah­vim­mat muistijäljet.

Pau­la Har­ju ker­toi, että hänel­lä ei ole mitään tiet­tyä kaa­vaa tai nuot­te­ja sii­hen, min­kä mukaan hän ryh­tyy soit­ta­maan ääni­mal­jo­ja ja mui­ta soit­ti­mia, vaan kaik­ki tapah­tuu oman intui­tion ja tilan­teen mukaan. Hoi­toon yhdis­te­tään usein myös lau­lu, myös Pau­la lau­laa usein, ja sekin tapah­tuu spontaanisti.

– Olen lau­la­nut koko ikä­ni ja tie­dän äänen väräh­te­lyn ja lau­la­mi­sen ren­tout­ta­van vai­ku­tuk­sen tätä­kin kaut­ta. Kaik­ki me osaam­me tuot­taa ään­tä ja siten myös lau­laa. Tie­de­tään myös, että lau­la­mi­nen ja mie­lui­san musii­kin kuun­te­lu ren­tout­taa kehoa, tuot­taa mie­li­hy­vää ja vähen­tää stres­siä. Vas­taa­vas­ti epä­miel­lyt­tä­vä ääni­maa­il­ma aiheut­taa rauhattomuutta.

Har­ju yhdis­tää ääni­mal­ja­hoi­don tai ääni­soin­tu­mat­kan usein joo­gan tai hie­ron­nan päät­teek­si, jol­loin pääs­tään koko­nais­val­tai­sen ren­tou­tu­mi­sen tilaan.

Vaik­ka kysees­sä on lem­peä hoi­to­muo­to, on tilan­tei­ta, jol­loin kehol­lis­ta ääni­mal­ja­hoi­toa ei suo­si­tel­la. Nii­tä ovat esi­mer­kik­si akuut­ti sydän- tai tuleh­dus­sai­raus, tah­dis­tin tai teko­ni­vel kehos­sa sekä syö­pä. Kehon ulko­puo­lel­la teh­tä­vään ääni­ren­tou­tuk­seen sen sijaan voi osallistua.

Eri­lai­sia koke­muk­sia äänimatkalta

Tari­nail­lan kuu­li­jat osal­lis­tui­vat illan päät­teek­si puo­len tun­nin ääni­mat­kal­le. Lopuk­si puret­tiin tun­te­muk­sia niin innok­kaas­ti, ettei oli­si mal­tet­tu läh­teä pois. Osal­lis­tu­jat oli­vat kaik­ki nai­sia. Pau­la Har­ju ker­toi, että nai­set ovat hänen asiak­kais­taan enem­mis­tö­nä, mut­ta paris­kun­tia­kin käy reun­tou­tu­mas­sa yhdes­sä ääni­mal­ja­hoi­dois­sa. Ylei­ses­ti nai­set ovat innok­kaam­pia osal­lis­tu­maan tämän­kal­tai­siin hoi­to­muo­toi­hin ja her­kem­piä ais­ti­maan asioita.

Tari­nail­lan osa­not­ta­jat koki­vat ääni­kyl­vyn hyvin eri taval­la, mikä häm­mäs­tyt­ti. Jot­kut soin­nut kuu­los­ti­vat yhden kor­vaan mie­lui­sal­ta ja vie­rus­ka­ve­ris­ta epä­mu­ka­val­ta. Yksi ker­toi olleen­sa mie­li­ku­vis­saan Lapin mai­se­mis­sa ja toi­nen itäi­sil­lä mail­la, kun soit­ti­me­na oli rum­pu. Kun sade­ti­kun kir­kas heli­nä raas­toi joi­den­kin kor­via, toi­set sen kili­nä vei sade­met­sään, putouk­sen juu­rel­le tai meren ran­taan, mis­sä allot huuh­te­li­vat ran­ta­ki­vik­koa sateen ropis­tes­sa. Pai­kois­ta mie­leen nousi joil­la­kin koti ja lap­suu­den koululuokka.

Yksi osal­lis­tu­jis­ta ker­toi, että hie­noin­ta oli, kun saat­toi vain kuun­nel­la eri­lai­sia soin­tu­ja eikä tar­vin­nut vas­taa­not­taa mitään infor­maa­tio­ta ja miet­tiä, mitä se tar­koit­taa. Saat­toi vain olla omien aja­tus­ten kans­sa ja antaa nii­den lentää.

Kun puo­li tun­tia oli kulu­nut ja ses­sio oli päät­ty­nyt, kaik­ki ihmet­te­li­vät kuin­ka nopeas­ti aika oli kulunut.

Päät­teek­si jokai­nen sai vuo­ro­tel­len käm­me­nel­leen pie­neh­kön ääni­mal­jan. Vaik­ka kopau­tus oli kai­kil­le suu­rin piir­tein saman­lai­nen, mal­jas­ta läh­ti jokai­sen koh­dal­la eri­lai­sia ääniä. Yhdes­sä poh­dit­tiin, mitä eri­lai­set soin­nut voi­si­vat merkitä.

Pau­lan tari­na: Teen unelmaani

Pau­la Har­ju ker­too olleen­sa “aivan taval­li­nen nai­nen äitiys­lo­mal­la”, kun hän alkoi poh­tia, mitä elä­mäl­tään halu­aa ja teh­dä tule­vai­suu­des­sa työk­seen. Hän oli kou­lut­tau­tu­nut sosio­no­mik­si ja työs­ken­nel­lyt las­ten­suo­je­lus­sa ja nuor­ten paris­sa, min­kä koki tär­keäk­si työk­si, mut­ta jos­sain vai­hees­sa uuvuttavaksi.

Lap­sen päik­kä­rei­den aikaan hän miet­ti mitä voi­si teh­dä sil­lä aikaa, ja alkoi kokeil­la joo­gaa. Sii­hen hän hurah­ti täy­sin. Mie­li alkoi vetää kehol­li­sen, ihmi­sen koko­nais­val­tai­sen hoi­ta­mi­sen pariin, ja tuli idea hakea joo­gaoh­jaa­jan kou­lu­tuk­seen. Se oli rat­kai­se­va hetki.

– Tein roh­kean pää­tök­sen, vaik­ka pelot­ti, onko sii­nä mitään jär­keä ja voi­sin­ko ansai­ta eloan­toa uudes­sa amma­tis­sa. Kuun­te­lin kui­ten­kin vain sydän­tä­ni, eikä pää­tös­tä ole tar­vin­nut katua hetkeäkään!

Syn­tyi Pau­lan Joo­ga & Hyvin­voin­ti ‑yri­tys. Har­ju opis­ke­li myös hie­ro­jak­si, aku­pai­nan­taa, tur­ve­hoi­to­ja ja kii­na­lais­ta lää­ke­tie­det­tä, jon­ka oppe­ja hänel­lä on tar­koi­tus hyö­dyn­tää työs­sä tule­vai­suu­des­sa yhä enem­män. Vas­taan­ot­to on Iin Hyvin­voin­ti­kes­kuk­ses­sa, jon­ka yhtey­des­sä toi­mi­vas­sa Tafii:ssa hän ohjaa myös ryh­miä ja vetää joo­ga­ryh­mää Mar­tin­nie­men päi­vä­ko­din tilois­sa. Lisäk­si hän antaa ääni­mal­ja­hoi­to­ja yksi­löl­li­ses­ti, pareit­tain tai ryh­mil­le erik­seen sovi­tuis­sa paikoissa.

Ääni­maa­il­ma kieh­too Har­jua, sil­lä hän on lau­la­nut koko ikän­sä ja kuu­luu myös bän­diin. Työs­sään hän toteut­taa nyt unel­maan­sa ja aja­tus­ta: Tee sitä, mikä saa sydä­me­si laulamaan!

Syys­kau­den vii­mei­nen Mar­tin­nie­men kir­jas­ton tari­nail­ta on 12.12, jol­loin ker­to­ja­na on Pau­li Taka­lo aihee­naan tari­nat ja tapah­tu­mat Martinniemessä.