Huh­ti­kuun lop­pu­puo­lel­la teh­tyyn kun­ta­lais­aloit­tee­seen Haa­pa­jär­ven kun­nos­tuk­ses­ta sekä Haa­pa­jär­ven lähi­lii­kun­ta­rei­tin paran­ta­mi­ses­ta on saa­tu kau­pun­gin vas­taus. Aloit­teen teki Han­nu Lil­ja­mo, joka tuol­loin vie­lä toi­mi sekä Hau­ki­pu­taan Suur­alu­een asu­ka­syh­dis­tyk­sen että Kir­kon­ky­län asu­ka­syh­dis­tyk­sen puheenjohtajana. 

Hau­ki­pu­taan lukion yli­op­pi­las­juh­laa pää­si seu­raa­maan pai­kan pääl­le jokai­sen tuo­reen yli­op­pi­laan yksi lähei­nen, ja koti­kat­so­jil­le juh­la strii­mat­tiin suo­ra­na. Tur­va­vä­lit oli jär­jes­tet­ty koro­na­ra­joi­tus­ten mukai­ses­ti, ja jokai­sel­la oli mas­ki kasvoillaan.

Ran­ta­poh­jas­ta 15.3.1979: Mat­ti-isän­tä jutut­taa naa­pu­ri­ta­lon nuor­ta mies­tä, joka on saa­pu­nut vai­mon­sa kans­sa lomai­le­maan. Hän kysäi­see mm.: ”Kum­pi se teil­lä mää­rää mis­sä kaap­pi sei­soo.” “Vai­mo­han se”, vas­taa nuo­ri­mies ja lisää pie­nen tauon peräs­tä, “mut­ta muu­ta hän ei sit­ten mää­rää­kään.” Nimim. Iiläinen