Met­säs­tys­koi­rat saa­vat sisä­loi­sia mui­ta koi­ria todennäköisemmin

Met­säs­tys­koi­ril­la on met­säs­tys­kau­den aika­na kas­va­nut ris­ki saa­da sisä­lois­tar­tun­ta. Jos koi­ral­le syö­te­tään met­säl­lä riis­tan raa­ko­ja sisäe­li­miä tai mui­ta teu­ras­jät­tei­tä, sen mado­tus on eri­tyi­sen tär­ke­ää, muis­tut­taa Evi­den­sian eläin­lää­kä­ri Mir­ja Kai­mio.

Nyky­ään tavoit­tee­na on vält­tää rutii­nin­omais­ta madot­ta­mis­ta ja suun­ni­tel­la lois­hää­tö yksit­täi­sen koi­ran lois­ris­kin mukaan. Ris­kiin vai­kut­ta­vat koi­ran elä­män­ta­vat ja koi­ra mado­te­taan tar­vit­taes­sa ulos­te­tut­ki­muk­sen tulos­ten perusteella.

Kai­mio ker­too, että met­säs­tys­koi­ril­le kui­ten­kin suo­si­tel­laan mado­tus­ta myös ilman ulostetutkimuksia.

– Ne on hyvä madot­taa met­säs­tys­kau­den aika­na noin ker­ran kuu­kau­des­sa. Lisäk­si ne tar­vit­se­vat hei­si­ma­toon tehoa­van lääk­keen. Met­säs­tys­kau­den ulko­puo­lel­la mado­tuk­sen tuli­si perus­tua ulos­te­tut­ki­muk­siin, Kai­mio kertoo.

Kun kaik­kia koi­ria ei mado­te­ta tur­haan tai var­muu­den vuok­si, sisä­loi­set eivät pää­se kehit­tä­mään vas­tus­tus­ky­kyä lois­lääk­kei­tä vas­taan. Kai­mio muis­tut­taa, että lois­hää­tö­lääk­keet myös toi­mi­vat tehok­kaam­min, kun ennen mado­tus­ta on tie­dos­sa, mikä sisä­loi­nen koi­ral­la on. Näin lää­ke voi­daan vali­ta niin, että se teho­aa juu­ri kysei­seen sisäloiseen.

Met­säs­täes­sä ja met­säs­sä muu­ten remu­tes­sa koi­ra saa hel­pos­ti pie­niä naar­mu­ja ja haa­ve­rei­ta. Muka­na on hyvä pitää ensia­pu­lauk­kua, jot­ta haa­vat saa tar­vit­taes­sa puh­dis­tet­tua ja sidot­tua jo metsässä.

Ensia­pu­pak­kauk­ses­ta on hyvä löy­tyä aina­kin eri­lai­sia side­tar­vik­kei­ta, kuten jous­to­si­de­har­soa, itse­lii­mau­tu­vaa jous­to­si­det­tä ja side­tai­tok­sia sekä eläi­mil­le sovel­tu­vaa kir­ve­le­mä­tön­tä haavanpuhdistusainetta.

– Pie­net nir­hau­mat ja viil­to­haa­vat para­ne­vat usein puh­dis­ta­mal­la sekä suih­kut­ta­mal­la haa­vaa koto­na haa­leal­la vedel­lä. Lisäk­si pitää estää, ettei koi­ra pää­se nuo­le­maan haa­vaa, Kai­mio sanoo.

Koi­ra­no­mis­ta­jan voi olla haas­ta­vaa arvioi­da itse, mil­loin haa­va vaa­tii eläin­lää­kä­rin hoi­toa. Syvem­mät haa­vat, pure­ma­haa­vat sekä esi­mer­kik­si sil­män lähel­lä ole­vat haa­vat kan­nat­taa hoi­dat­taa ammat­ti­lai­sen luona.

Samal­la eläin­lää­kä­ri voi var­mis­taa, että haa­vaan ei ole jää­nyt ros­kia, tik­ku­ja tai mui­ta vie­ra­se­si­nei­tä, jot­ka voi­vat saa­da haa­van tulehtumaan.

– Rep­sot­ta­vat, pal­jon ver­ta vuo­ta­vat ja ompe­lua vaa­ti­vat haa­vat kan­nat­taa aina tul­la näyt­tä­mään eläin­lää­kä­ril­le mah­dol­li­sim­man pian. Var­sin­kin pol­kuan­tu­ra­haa­vat vaa­ti­vat yleen­sä tik­kaus­ta, sil­lä koi­ran askel­taes­sa ne aukea­vat uudes­taan eivät­kä pää­se para­ne­maan, Kai­mio kertoo.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.