Har­taus­kir­joi­tus: Itsen­sä tutkimisesta

Elä­män poh­ti­mi­nen on mie­les­tä­ni mie­len­kiin­tois­ta. Luu­len, että nykyi­sin meil­lä on mah­dol­li­suuk­sia ja työ­ka­lu­ja tar­kas­tel­la itseäm­me enem­män kuin kos­kaan aikai­sem­min. Nyt puhu­taan tie­dos­ta­mi­sen ja puhu­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä. Voi olla, että minun lisäk­se­ni joku muu­kin on vuo­si­kym­me­niä sit­ten kuul­lut sanon­nan: ”Asiat ei puhu­mal­la para­ne.” Nyt aja­tel­laan toisin.

Olen jos­kus teh­nyt tes­te­jä, jois­sa saan vas­tauk­sek­si per­soo­nal­li­suus­tyyp­pi­ni. Vas­taus­ta lukies­sa­ni arvion, mil­lä taval­la se tun­tuu kuvaa­van minua ja mil­lä taval­la ei. Voin tar­kas­tel­la ihmis­suh­tei­ta ja roo­le­ja­ni per­hees­sä tai työ­pai­kal­la. Miten olen noi­hin roo­lei­hin pää­ty­nyt ja olen­ko nii­hin tyy­ty­väi­nen? Mit­kä luon­teen­piir­tee­ni tai omi­nai­suu­det vai­kut­ta­vat sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa­ni? Onko minus­sa sel­lai­sia puo­lia, jot­ka eivät tule esil­le, vaik­ka hyvä olisi? 

Oman elä­män­ku­lun ja monil­le myös suvun his­to­rian tun­te­mi­nen tuo ymmär­rys­tä sii­hen, mitä itse nyt on. Kes­kus­te­lus­sa mui­den kans­sa voi huo­ma­ta, että omat aja­tuk­set ovat­kin aika yksi­puo­li­sia. Voim­me pitää itses­tään­sel­vyyk­si­nä tai tosi­na asioi­ta, joil­la onkin monia eri ulottuvuuksia.

Ensi pyhä­nä kir­kois­sa puhu­taan itsen­sä tut­ki­mi­ses­ta. Luo­ja, joka on kans­sam­me joka päi­vä, roh­kai­see Raa­ma­tun teks­teis­sä totuu­del­li­suu­teen ja nöy­ryy­teen. Tote­na pitä­miäm­me käsi­tyk­siä voi arvioi­da ja pei­la­ta tois­ten ihmis­ten kans­sa, ja myös Juma­lan kans­sa esi­mer­kik­si Raa­ma­tun äärellä.

Mie­len­kiin­tois­ta on tut­kia omia aja­tuk­sia ja koke­muk­sia Juma­las­ta. Voit ehkä het­kek­si pysäh­tyä poh­ti­maan, mil­lai­nen sinun käsi­tyk­se­si Juma­las­ta on täl­lä het­kel­lä ja miten se on muut­tu­nut elä­män aika­na. Juma­la­ku­van muo­dos­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat yllät­tä­vän monet asiat. Toi­von, että löy­täi­sim­me het­kiä, jol­loin näis­tä­kin asiois­ta voi­si kes­kus­tel­la ilman, että joku sanoo miten Juma­las­ta pitäi­si aja­tel­la. Että voi­si ihan vain aja­tel­la ääneen asi­aa. Toi­von, että seu­ra­kun­nas­sa löy­tyy kuun­te­li­ja elä­män tär­keim­mil­le asioille.

Johan­na Kero­la, dia­ko­nis­sa Hau­ki­pu­taan seurakunta