Illin kir­kon­pen­kis­tä näyt­ti pit­kään tule­van elo­kuun ensim­mäi­se­nä per­jan­tai­na Mati­ton, vaik­ka yle­jään Mat­te­ja istuu par­haim­mil­laan lähes täys käsi. Vaan eipä aikaa­kaan, kun Jär­ven­pään Mat­ti aje­li pai­kal­le muas­saan naa­pu­rin­sa von Back­man. Pai­kal­la ole­val­la vaki­köö­ril­lä Lies-mie­hil­lä, Rek­sal­la ja Rekis­te­röi­ty­mät­tö­mäl­lä pää­si syvä hele­po­tuk­sen huo­kaus. Mis­sä­pä muu­al­la von Back­man oli ollut kuin Hui­lin­gin laval­la kon­ser­toi­mas­sa Unto Kukan bän­din säes­tä­mä­nä. Kyy­ti­mies naa­pu­rin Mat­son toi lau­la­jan Illiin kumit savu­ten. Holm­strö­min Kari oli jäl­leen integroi­mas­sa ses­saan­sa urhei­lu­ki­so­jen mei­nin­kiin ses­san tule­via huip­pu­vuo­sia var­ten. Hau­va oli sili­mä ja kor­va tark­ka­na seu­ran­nut Tokion olym­pia­tou­hu­ja, mut­ta oli san­gen har­mis­tu­nut ja pettynyt.