Kel­lon kirkonkylä

Kellolla on takanaan vanha,a mutta myös uudempaa historiaa. Presidentti Urho Kekkonen saapui Kellon kylässä Haukiputaalla järjestettävien maakuntajuhlien päätilaisuuteen 3.7.1960. Kuva: MuseovirastoKellolla on takanaan vanha,a mutta myös uudempaa historiaa. Presidentti Urho Kekkonen saapui Kellon kylässä Haukiputaalla järjestettävien maakuntajuhlien päätilaisuuteen 3.7.1960. Kuva: Museovirasto

Kel­lon kylä mai­ni­taan paa­vin kir­jees­sä vuo­del­ta 1488 Iin pitä­jän annek­si­seu­ra­kun­ta­na. Se tar­koit­ti sitä, että Kel­los­sa oli jo oma kirk­ko, mut­ta Iin seu­ra­kun­nan papis­to hoi­ti sitä ja piti siel­lä myös juma­lan­pal­ve­luk­sia. Se mer­kit­si myös sitä, että Iin ja Limin­gan seu­ra­kun­tien väli­sel­lä pit­käl­lä ran­ni­kol­la vain Kel­los­sa kuul­tiin pit­kään kir­kon­kel­lo­jen mou­kah­te­lu. Kir­kon­kel­lois­ta sai kylä nimen Kel­lo. Oulun kau­pun­ki sai kirk­kon­sa vas­ta perus­ta­mi­sen­sa jäl­keen 1600-luvun alussa. 

Kun Nov­go­ro­din venä­läi­set hävit­ti­vät vuon­na 1496 Poh­jan­maa­ta, he tuho­si­vat myös Kolo­kol-nimi­sen kylän. Sana kolo­kol mer­kit­see venä­jän kie­les­sä kir­kon­kel­loa. Hävi­tetvt kylät raken­net­tiin pian uudel­leen. Kel­lo oli kui­ten­kin Hau­ki­pu­taan ensim­mäi­nen kir­kon­ky­lä, kir­kon­ky­län kirk­ko sijait­si Sata­lah­den mäel­lä. Kel­lon ensim­mäi­nen tun­net­tu kap­pa­lai­nen oli vuo­des­ta 1632 läh­tien Caro­lus Hen­ri­kin­poi­ka Kranck, Limin­gan kirk­ko­her­ran Hen­rik Lit­ho­viuk­sen poi­ka. Kel­lo mai­ni­taan Hau­ki­pu­taan kap­pe­li­na vie­lä Piis­pa Rot­ho­viuk­sen kir­jees­sä vuon­na 1643.

Vuo­den 1546 ensim­mäi­ses­sä pää­ve­ro­maa­kir­jas­sa oli Kel­lo Iin 35 talon jäl­keen toi­sek­si suu­rin, 30 talon kylä Iin pitä­jäs­sä. Hau­ki­pu­taal­la Kii­min­ki­jo­ki­suul­la oli 18 taloa, mut­ta tämän jäl­keen se nopeas­ti kas­voi, niin että alu­een uudek­si kap­pe­li­seu­ra­kun­nak­si tuli Hau­ki­pu­taan kap­pe­li­seu­ra­kun­ta vuo­teen 1646 mennessä.

Kel­lon asu­tus syn­tyi 1400-luvun puo­li­vä­liin men­nes­sä syväl­le man­te­ree­seen työn­ty­neen suu­ren suo­jai­sen lah­den, Sata­lah­den ran­noil­le. Tuol­loi­sen lah­den voi piir­tää maan­nousun takai­sen vii­den met­rin kor­keus­käy­rän mukaan. Maan­nousun nopeus antaa rajal­li­sen mah­dol­li­suuu­den arvioi­da asu­tuk­sen syn­nyn aikaa Kel­los­sa Sata­lah­ti lie­nee saa­nut nimen­sä sii­tä, että se oli hyvä suo­jai­nen sata­ma­paik­ka kalas­tus­ta har­joit­ta­neil­le talonpojille. 

Kirk­ko on peri­mä­tie­to­jen mukaan ollut nie­mel­lä, Sata­lah­den pohjoisrannalla.

Kii­min­gis­sä 17.3.2024

Jou­ko Vah­to­la, his­to­rian pro­fes­so­ri emeritus