Oulun kau­pun­gin eri toi­mie­li­met aloit­ti­vat vuo­den 2026 talous­ar­vion val­mis­te­lun kuu­kausia sit­ten. Kau­pun­gin­joh­ta­ja Ari Ala­tos­sa­va esit­ti talous­ar­vion 2026 ja ‑suun­ni­tel­man vuo­sil­le 2027–2028 syys­kuun lopussa.

Sain muu­ta­ma päi­vä sit­ten kuun­nel­tua lop­puun Tuo­mas Kyrön kir­jan Alek­si Suo­mes­ta. Kir­ja ker­too ammat­ti­so­ti­laas­ta, joka Rans­kan muu­ka­lais­le­gioo­nan ja Suo­men varus­mies­pal­ve­luk­sen kaut­ta pää­tyy soti­maan Ukrainaan.

”Minä tah­toi­sin ker­toa sul­le yhden tari­nan, ikiaikaisen.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le sel­lai­sen tari­nan, joka muut­taa voi sydämen.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le pie­nes­tä lap­ses­ta, äidin pojasta.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän valol­laan täyt­tää voi jokaisen.

Hoo­sian­na, lau­laa saa koko maa. Hoo­sian­na kuul­la saa koko maa: Hän saapuu.

Iin kun­nan stra­te­gias­sa on yhte­nä kär­ke­nä sys­tee­mi­nen muu­tos. Täs­tä käsit­tees­tä on pit­kin edel­lis­tä val­tuus­to­kaut­ta kysel­ty, että mitä tämä oikein tar­koit­taa – ettei vaan oli­si teh­ty jotain epä­mää­räis­tä kun­ta­lais­ten hämäämiseksi.

Suo­mi val­tio­na ja useim­mat kun­nat Oulu ja Ii mukaan lukien pyr­ki­vät saa­vut­ta­maan hii­li­neut­raa­liu­den vuo­teen 2035 men­nes­sä. Sii­hen on aikaa enää alle 10 vuotta.

Tule­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään kirk­ko­vuo­des­sa tuo­mio­sun­nun­tai­ta. Sii­tä alka­va viik­ko päät­tää kirk­ko­vuo­den ja ohjaa mei­tä ajat­te­le­maan aiko­jen lop­pua ja elä­män päättymistä. 

Olem­me jäl­leen vuo­den lopun tun­tu­mas­sa. Syk­syn kau­neus on hii­pu­nut, luon­to on käy­mäs­sä lepoon. Päi­vä lyhe­nee lyhe­ne­mis­tään, kun­nes on kak­si pime­ää vastakkain.

Tänä syk­sy­nä olen käy­nyt kah­des­ti Rova­nie­mel­lä. Mat­kai­lu kukois­taa ja vie ohi­men­nen vuo­kra-asun­not pai­kal­li­sil­ta. Kun ei ole paik­kaa, mihin aset­tua asu­maan, jää työ­paik­ka vas­taa­not­ta­mat­ta. Pahi­ten asun­to­pu­las­ta kär­si­vät pie­ni­tu­loi­set ja opiskelijat.

Kir­joit­te­len tätä kolum­nia kun juu­ri saim­me vau­van. Suur­per­heem­me täy­den­tyi pie­nel­lä pojal­la. Miten täy­del­li­nen voi­kaan pie­ni ihmi­nen olla? Ajat­te­len niin, että lap­si ei ole niin­kään itse han­kit­tua tai teh­tyä, vaan lah­ja. Hyväl­tä tuok­su­va, hel­lyt­tä­vä, rakas­tet­ta­va, mut­ta myös vaa­ti­va­kin lahja.