Har­taus: Mil­lai­sen seu­ra­kun­nan sinä haluat?

Lap­suu­te­ni seu­ra­kun­nas­ta Ete­lä-Poh­jan­maal­ta on jää­nyt pal­jon läm­pi­miä muis­to­ja. Oman kylän päi­vä­ker­ho ja tyt­tö­ker­ho kylä­kou­lul­la oli­vat minul­le tär­kei­tä. Ompe­luseu­rois­sa tapa­sin kave­rei­ta ja pyhä­kou­lus­sa­kin tuli käy­tyä. Myö­hem­min rip­pi­kou­lu jät­ti sydä­meen läm­pi­män muis­ton ja pie­nen uskon kipinän.

Elä­mä vei kui­ten­kin moneen suun­taan, kun­nes joh­da­tus toi minut vuo­sien jäl­keen takai­sin seu­ra­kun­nan toi­min­taan. Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten olin 23-vuo­tias nuo­ri aikui­nen. Seu­ra­kun­ta­vaa­lit tun­tui­vat minul­le etäi­sil­tä. En tien­nyt, mil­lai­sis­ta asiois­ta seu­ra­kun­nas­sa pää­te­tään tai miten nuo pää­tök­set vai­kut­ta­vat ihmis­ten elä­mään. Vie­lä vähem­män ymmär­sin, että oli­sin itse­kin voi­nut aset­tua ehdol­le. Ajat­te­lin kai, että seu­ra­kun­nan asiois­ta päät­tä­mi­nen kuu­luu jol­le­kin muulle.

Nyt kat­se­len asi­aa myös työn­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta. Olen vuo­sien var­rel­la ymmär­tä­nyt, kuin­ka mer­kit­tä­vä vas­tuu seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löil­lä on. Hei­dän teke­män­sä pää­tök­set vai­kut­ta­vat seu­ra­kun­nan toi­min­taan, työn­te­ki­jöi­den edel­ly­tyk­siin teh­dä työ­tään ja ennen kaik­kea sii­hen, miten seu­ra­kun­ta voi pal­vel­la jäseniään.

Luot­ta­mus­hen­ki­löi­den teh­tä­väs­sä tar­vi­taan kykyä kuun­nel­la, teh­dä yhteis­työ­tä ja kat­soa asioi­ta eri­lai­sis­ta näkö­kul­mis­ta. Pää­tök­sen­teos­sa on kyse pal­jon muus­ta­kin kuin talous­ar­viois­ta ja pöy­tä­kir­jois­ta. Sii­nä rat­kais­taan esi­mer­kik­si, mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia lap­sil­le ja nuo­ril­le tar­jo­taan, miten apua tar­vit­se­via koh­da­taan ja mil­lai­set edel­ly­tyk­set vapaa­eh­tois- ja lähe­tys­työl­le luo­daan. Yhteis­työl­lä ja tois­tem­me osaa­mis­ta arvos­ta­mal­la voim­me raken­taa seu­ra­kun­taa, jos­sa on tilaa kaikille.

Omas­sa työs­sä­ni näen, kuin­ka monel­la taval­la vapaa­eh­tois­toi­min­nas­sa voi antaa aikaan­sa, jakaa osaa­mis­taan ja olla läs­nä toi­sel­le ihmi­sel­le. Joku halu­aa toi­mia omas­sa lähiym­pä­ris­tös­sään, toi­nen kan­taa huol­ta ihmi­sis­tä toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa. Kaik­kia yhdis­tää halu teh­dä hyvää ja kan­taa vas­tuu­ta lähim­mäi­sis­tä. Lähim­mäi­sen­rak­kaus ei tun­ne kun­tien eikä val­tioi­den rajoja.

Jee­sus opet­ti mei­tä rakas­ta­maan lähim­mäis­täm­me niin kuin itseäm­me. Minul­le tämä tar­koit­taa myös sitä, että meil­lä on yhtei­nen vas­tuu toi­sis­tam­me. Jokai­sel­la on eri­lai­sia lah­jo­ja ja mah­dol­li­suuk­sia osal­lis­tua seu­ra­kun­nan elämään.

Kun muis­te­len lap­suu­te­ni seu­ra­kun­taa, olen kii­tol­li­nen niil­le ihmi­sil­le, joi­den ansios­ta sain kokea yhtei­söl­li­syyt­tä ja löy­tää uskon kipi­nän. Sil­loin en tien­nyt mitään sii­tä, mitä kaik­kea seu­ra­kun­nan toi­min­nan taus­tal­la teh­dään, jot­ta ker­hot, lei­rit ja muu yhtei­nen toi­min­ta ovat mah­dol­li­sia. Tie­sin vain, että ker­hoon oli muka­va men­nä ja siel­lä oli minul­le paikka.

Nyt ymmär­rän, että myös täl­lais­ten koke­mus­ten taus­tal­la on yhtei­siä valin­to­ja. Seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa vali­taan ihmi­set, jot­ka kan­ta­vat vas­tuu­ta nois­ta valin­nois­ta seu­raa­vat nel­jä vuot­ta. Vai­kut­taa voi myös tule­mal­la itse mukaan toi­min­taan. Mil­lai­sen seu­ra­kun­nan me haluam­me jät­tää seu­raa­vil­le sukupolville?

Kari­ta Iso­la, lähe­tys- ja kan­sain­vä­li­sen työn ohjaa­ja, Hau­ki­pu­taan seurakunta