Har­taus: Jee­sus kul­kee kans­sa­si uskontiellä

Tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa (Joh. 9:24–38) sokea­na syn­ty­nyt mies julis­taa ihmees­tä, jon­ka Jee­sus on hänel­le teh­nyt: ”Minä, joka olin sokea, nyt näen”. Voi­si kuvi­tel­la, että kaik­ki kuu­li­jat iloit­si­si­vat tapah­tu­nees­ta. Näin ei kui­ten­kaan käy. Mies jou­tuu ensin kuu­lus­tel­ta­vak­si ja lopul­ta yhtei­sön­sä hyl­kää­mäk­si. Fari­seuk­set eivät kor­vil­laan kuu­le, eivät­kä sil­mil­lään näe, kuin­ka mies puo­lus­taa Totuut­ta ja kuin­ka Juma­lan voi­mal­li­set teot ovat tul­leet hänes­sä julki.

Mie­hen sil­mät ovat avau­tu­neet: sekä fyy­si­set että uskon sil­mät. Hän on saa­nut uskon lah­jan. Sen myö­tä Juma­la on lähet­tä­nyt hänet välit­tä­mään rak­kaut­ta ja ole­maan valo­na maailmassa.

Ehkä sinun­kin elä­mäs­sä­si on tul­lut tai tulee tilan­tei­ta, jois­sa koh­taat epäi­lyk­siä, kysy­myk­siä ja vas­tus­tus­ta. Jos­kus meil­tä vaa­di­taan uskon salai­suuk­siin sel­lai­sia vas­tauk­sia, että ne voi­tai­siin ymmär­tää myös ilman uskoa. Sil­loin voim­me muis­taa sokea­na syn­ty­neen mie­hen esi­merk­kiä ja vas­ta­ta: ”Sitä en tie­dä. Mut­ta sen tie­dän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” Oppi kuu­luu kes­kei­ses­ti uskoon, kos­ka usko ilman oppia oli­si uskoa ilman sisäl­töä, ja siten myös kohdetta.

Uskoon kuu­luu kui­ten­kin myös luot­ta­muk­seen perus­tu­va harp­paus. Kun uskon salai­suuk­sis­sa oppi lop­puu, harp­paa usko, eli luot­ta­mus Juma­lan lupauk­siin, jäl­jel­lä ole­van mat­kan Juma­lan luo. Meil­lä on myös todis­tuk­sem­me sii­tä, mitä Jee­sus on elä­mäs­säm­me teh­nyt: miten Hän on kan­ta­nut vai­keuk­sis­sa, anta­nut anteek­si ja tuo­nut toi­voa pimey­teen. Sitä meil­tä ei vie kukaan.

Puo­lus­taes­sa­si Totuut­ta voi käy­dä niin, että uskoa­si kun­nioi­te­taan, mut­ta voi käy­dä myös

Roo­pe Syngelmä.

niin, kuten sokea­na syn­ty­neel­le mie­hel­le, että sinut sul­je­taan sii­nä het­kes­sä kool­la ole­van yhtei­sön ulko­puo­lel­le. Jos niin käy, tur­vau­du tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­miin. Sii­nä Jee­sus nimit­täin etsii paran­ta­man­sa ja fari­seus­ten hyl­kää­män mie­hen. Vaik­ka suo­men­nos antaa ymmär­tää, että Jee­sus koh­taa hänet sat­tu­mal­ta, on alku­kie­len teks­tis­sä ver­bi ’löy­tää’ (heu­riskō) ja löy­tä­mi­nen edel­lyt­tää etsi­mis­tä. Tämä on meil­le loh­dut­ta­va sano­ma. Kun jääm­me uskom­me vuok­si yksin, Jee­sus lähes­tyy mei­tä ja sanoo meil­le jokai­sel­le: Ihmi­sen Poi­ka ”on täs­sä ja puhuu kanssasi”.

Jos haluat kuul­la aihees­ta lisää, tule tule­va­na sun­nun­tai­na (11.10.) Kii­min­gin kir­kon mes­suun, jos­sa minut ase­te­taan kap­pa­lai­sen vir­kaan kel­lo 10 alkaen. Juma­la sinua run­saas­ti siunatkoon.

Roo­pe Syn­gel­mä, kap­pa­lai­nen, Kii­min­gin seurakunta