Iin kunnassa varhaiskasvatuksen ja opetuksen palveluverkkosuunnitelmat laaditaan viiden vuoden välein. Hyvät varhaiskasvatus- ja opetuspalvelut sekä lasten hyvinvoinnin turvaaminen on yhteinen tahtotilamme.
Lue lisää
Luuk. 10:1–12. Jeesus
Lue lisää
Kuten mediastakin olemme saaneet lukea, hyvinvointialueet ovat joutuneet hyvin hankalaan tilanteeseen. Pohjois-Pohjanmaan Pohteella taloustilanne on valtakunnan kolmanneksi paras, mutta silti erittäin huono.
Lue lisää
Suomea sanotaan, kumma kyllä, monessa asiassa kokoaan suuremmaksi maaksi. Mutta Suomihan on suuri maa! Laitetaanpa maantieteellinen Suomi Euroopan kartalle. Tällöin Suomi-neidon hiukset huuhtovat Itämerta Saksan paikkeilla, viruttaa hameen helmaa Välimeressä ja käsivarsi hipelöi Iso-Britannian rantaa. Tuohon pinta-alaan mahtuu paljon metsää.
Lue lisää
Oulunkin kouluissa on oppilaiden keskuudessa yleistynyt ikävä ilmiö eli “vapetus”. Kyseessä on sähkötupakoinnin kaltainen tuote, jossa vape höyrystää nestettä hengitettäväksi.
Nimittäin arvio Pohteen kuluvan vuoden tuloksesta, joka on tällä hetkellä n. 60 M€ alijäämäinen. Toki tilanne elää ja muutoksia voi vielä tulla puoleen jos toiseen. Tämä asia mm. nousi esille viime viikon lopulla pidetyssä Pohjois Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston talousseminaarissa Raahessa. Sain mahdollisuuden osallistua seminaariin, koska olen aluevaltuustoryhmämme toinen varavaltuutettu.
Kenen isä on vahvin? Kenen auto kulkee kaikista nopeimmin? Ihmisten kysymyksiä – niin kuin sekin, jonka opetuslapset esittivät Jeesukselle: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?
Edellisen kolumnini kirjoitin kesän kynnyksellä, jolloin kesä ja kesäloma aika oli alkanut tai ainakin lähestymässä.
Kirkkovuoden aihe viime sunnuntaina oli Jumalan huolenpito. Meillä ihmisillä on tapana murehtia ja kantaa huolta kaikista mahdollisista asioista. Raamatussa Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta ja huolehtia kaikesta. Kun kuljemme elämässämme läpi myrskyjen ja auringonpaisteen, voimme olla varmoja yhdestä asiasta: Jumala pitää huolta meistä.
Torstai-iltana ajelin kansalaisopiston joogatunnille Iisi-Areenalle ja mietin tämän kirjoituksen aihetta. Sillä hetkellä päällimmäisenä mielessä oli kiitollisuus siitä, että pääsen tekemään minulle iloa tuottavaa asiaa täällä Iissä, puitteet siihen ovat kunnossa, eikä se maksakaan ihan kamalasti. Ehkä meillä jotain on ihan hyvin.
Takana on tapahtumarikas, säätilanteiltaan vaihteleva ja valoisa kesä. Rantapohjan alueella vietettiin kymmeniä tapahtumia urheilun, kulttuurin, teematilaisuuksien, markkinoiden ja kyläyhdistysten päivien…
Digihyvinvointimme tasapainoilee teknologian käytön ja hyvinvoinnin välillä. Digi on meillä mukana kaikessa — se on mm. vuorovaikutusta, harrastamista, opiskelua, taloudellisten asioiden hoitamista ja hyvinvoinnista huolehtimista — ja yhä isompi osa entistä useamman työtä. Digipalvelut kehittyvät parempaan suuntaan, mutta kenellä tahansa voi olla vaikeuksia pysyä mukana muutoksissa.
Olen ollut menneen kesän aikana useita kertoja huolestunut ja surullinen. Välillä se on ollut kuristavaa tunnetta yhteiskunnan ja maailman tilanteesta, välillä hyvin arkisten käytännöllisten asioiden hankaluutta. Toisinaan hyvin pinnallistakin tupinaa siitä, kun asiat eivät suju niin kuin itse toivoisi, mikä lienee perin inhimillistä.
Olin lasten kanssa Ylikiimingin Vesalan koululla järjestetyissä Venetsialaisissa 2.9. Vaikka sää oli kehnon puoleinen, oli paikalla paljon väkeä. Eri-ikäiset osallistujat saivat ostaa metrilakuja, makkaroita, hattaraa ja kahvia. Tikkupullia paistettiin ja kasvomaalauspiste keräsi jonoksi asti lapsia. Salissa oli pomppulinnaa ja onnenpyörää. Paikallisen tilan tuotteita myytiin ja arvailtiin ison kurpitsan painoa. Oli mahdollisuus tutustua paloautoon ja kokeilla sankoruiskua. Illan kruunasi kokko sekä mahtava ilotulitus.
Uuden kovan linjan oikeistohallituksen alkutaival on ollut rämpimistä kohusta toiseen ja meno näyttää vain jatkuvan. Ulkomaille saakka lainehtineita kohuja on yritetty kopistaa perinteisin keinoin tarkoitushakuisen median niskaan. On vaadittu vahvoin sanoin työrauhaa hallitukselle ja aikaa näyttää kyntensä.
Kun aloittelin omaa seurakuntauraani isosena, oli rippileireillä tapana pitää vielä ns. kristityn vaelluksia. Kyseessä oli maastoon narulla vedetty rata, jota pitkin kuljettiin silmät sidottuna. Reitin varrella oli erilaisia henkilöitä, joihin kulkijan piti reagoida. Alussa ohjeistettiin, että missään tilanteessa ei kuitenkaan saa päästää irti narusta.