Päät­tä­jäl­tä: Uuden­vuo­den­lu­paus vai joku muu

Ris­to Säkkinen.

Vuo­den­vaih­teen tie­tä­mis­sä luin, että mies­ten ja nais­ten lii­kun­nal­li­sis­sa uuden­vuo­den­lu­pauk­sis­sa on kes­toe­ro. Nais­ten lupaus pitää noin vii­kon pidempään.

Lie­nee­kö uuden­vuo­den­lu­pauk­sis­ta teh­ty syvä­luo­taa­vaa tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta. Mik­si oli­si tut­kit­tu. Kai­kil­la meil­lä on käsi­tys kysei­sen asian pitä­vyy­des­tä ja toteu­tu­vuu­des­ta, lei­kis­tä tai vaka­vuu­des­ta. Kaik­ki mah­dol­li­nen ja mah­do­ton lie­nee luvat­tu vuo­den vaih­tues­sa ihmis­kun­nan his­to­rian aikana.

Yhden lupauk­sen voin teh­dä. Aion äänes­tää sekä pre­si­den­tin­vaa­lis­sa että euro­par­la­ment­ti­vaa­leis­sa. Ehdok­kai­den vaa­lioh­jel­mia ja lupauk­sia seu­raan ute­li­aa­na ja valp­paa­na. Kar­meim­mat lupauk­set lie­ne­vät tyy­liä ” Urku­ja ja kuu­la­ruis­ku­ja” tai ”Rak­kaut­ta ja piikkilankakeriä”.

Maa­il­mas­sa on meneil­lään yli kak­si­kym­men­tä aseel­li­sia konflik­te­ja, jois­sa jokai­ses­sa kuo­lee vähin­tään tuhat ihmis­tä vuo­sit­tain. Israe­lin-Pales­tii­nan konflik­ti (nyt Gazas­sa) on kes­tä­nyt 75 vuot­ta. Lähi-idäs­sä rau­ha ei kuu­lu­ne syn­ty­vien suku­pol­vien sana­va­ras­toon. Mei­tä lähel­lä ole­va Venä­jä- Ukrai­nan konflik­ti alkoi jo 2014, ei suin­kaan hel­mi­kuus­sa 2024.

Mel­ko var­mas­ti tulen pet­ty­mään aina­kin yhteen seik­kaan molem­mis­sa vaa­leis­sa. Tus­kin löy­tyy yhtään ehdo­kas­ta, joka aset­tai­si oman ohjel­man­sa kes­kei­sek­si koh­teek­si rau­ha­naat­teen, pyr­ki­myk­seen rau­haan niin Euroo­pas­sa kuin maailmanlaajuisesti.

Kos­ka rau­ha ja sopu ihmis­ten kes­ken eivät ole suo­sit­tu­ja vaa­li-/uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia, tai­dan luo­pua aina­kin uuden­vuo­den­lu­paus­ten seu­raa­mi­ses­ta ja arvioi­mi­ses­ta. Se ei tar­koi­ta luo­pu­mis­ta omis­ta haa­veis­ta ja tavoit­teis­ta. Minul­la on ollut jotain mihin pyrin ja pyris­te­len ala­ti päi­väs­tä, vii­kos­ta, kuu­kau­des­ta ja vuo­des­ta toi­seen. Olen sanoit­ta­nut asi­aa monin tavoin. Par­haim­mat kitey­tyk­set jou­dun lainaamaan.

Kir­jai­li­ja Pent­ti Haan­pää teok­ses­sa Muis­tiin­mer­kin­tö­jä 1925–1939 (Ota­va 1976) luet­te­lee muu­ta­mia tavoit­tei­ta, joi­ta voi­si pitää parem­min­kin elä­män­mit­tai­si­na tavoit­tei­na kuin lupauk­si­na. Kol­me lyhen­net­tyä lainausta:

”Siis pör­his­tä itse­si ute­li­aak­si. Mie­len­kiin­toi­sia asioi­ta on nur­kan takana.”

”Hoi­da kun­toa­si, valai­se miel­tä­si, hio kieltäsi.”

”Sil­lä tulee aika, jol­loin pie­ni minä­si makaa eikä lii­ku. On hyvä liik­kua kai­kis­sa sanan merkityksissä.”

Ris­to Säk­ki­nen, kun­nan­val­tuu­tet­tu, Sdp, Ii