Päät­tä­jäl­tä: Talkoot

Tei­jo Liedes.

Osal­lis­tuin pit­käs­tä aikaa tal­koi­siin. Maa­la­sim­me poru­kal­la Iin Meri­seu­ran ensi kesän suur­ta urak­kaa enna­koi­den majan ulko­vuo­ri­lau­dat jo odot­ta­maan kul­je­tus­ta Röyttään.

Seu­ra on saa­nut hank­kee­seen Lea­der-rahoi­tus­ta ja mak­su­jär­jes­te­lyi­hin Iin kun­nal­ta ns. pus­ku­ri­lai­naa. Isot kii­tok­set sii­tä sekä kun­nal­le että alu­eel­li­sel­le rahoit­ta­jal­le. Iin kun­ta on suh­tau­tu­nut hyvin myön­tei­ses­ti tämän tyyp­pi­siin seu­ro­jen ja jär­jes­tö­jen hank­kei­siin mm. pus­ku­ri­lai­na­jär­jes­te­lyil­lä. Näin kun­ta tukee kun­ta­stra­te­gias­sa­kin mai­nit­tua yhteisöllisyyttä.

Poru­kas­sa oli muka­vaa. Oli teke­mi­sen mei­nin­ki ja huu­mo­ria pidet­tiin yllä, kuten tal­koi­siin kuu­luu. Kaik­ki osal­lis­tu­neet koki­vat osuu­ten­sa työ­hön mer­ki­tyk­sel­li­sek­si. Ja juu­ri mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­mus ja muka­vat kave­rit tuke­vat tut­ki­mus­ten­kin mukaan ihmi­sen hyvinvointia.

Perin­tei­ses­ti tal­koi­siin kuu­luu myös vas­ta­vuo­roi­suus ja vähä­osai­sem­pien aut­ta­mi­nen, kuten ennen kyläyh­tei­söis­sä oli tapa­na. Täl­lai­nen tal­koi­lu on vali­tet­ta­vas­ti jää­nyt mel­kein koko­naan his­to­ri­aan. Toki hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jes­töt tal­koi­le­vat nyky­ään­kin esim. vähä­va­rais­ten aut­ta­mi­sek­si. Ja se on hyvä se.

Tal­koi­den mer­ki­tys­tä voi poh­tia myös laa­jem­mas­ta näkö­kul­mas­ta: pitäi­si­kö ihmis­ten osal­lis­tua yhtei­sen edun nimis­sä tal­koi­siin esi­mer­kik­si kun­nan tai val­tion talou­den paik­kaa­mi­sek­si, jos se on sat­tu­nut pää­se­mään kovin huo­noon jamaan. Tähän voi­si vas­ta­ta, että me kan­sa­lai­set osal­lis­tum­me veron­mak­sa­ji­na näi­hin ”tal­koi­siin” päi­vit­täin. Hyvin­voin­ti­val­tion tai kun­nan talous pysyy kun­nos­sa pää­osin sil­lä, että kan­sa­lai­set, yri­tyk­set ja jär­jes­töt­kin teke­vät työ­tä ja kukin osal­lis­tuu yhtei­sen hyvän tuot­ta­mi­seen sen mukaan, kuin kyke­nee. Ja näin elä­män menos­sa pysy­vät muka­na nekin, joi­den mah­dol­li­suu­det osal­lis­tua ovat sai­rau­den tai muun syyn takia puutteelliset.

Kun­nan tai val­tion lie­nee vai­kea pyy­tää kan­sa­lai­sia talous­tal­koi­siin vel­vol­li­suuk­sien lisäk­si, ellei yhteis­kun­taa koh­taa vai­kea krii­si, esim. sota tai luonnonkatastrofi.

Mut­ta tal­kois­ta­han voi aina jää­dä pois. Toki on sit­ten omal­la­tun­nol­la, jos on kier­tä­nyt vero­ja, jät­tä­nyt huo­leh­ti­mat­ta omis­ta vel­vol­li­suuk­sis­taan tai muu­ten lus­muil­lut. Tal­kois­sa on toi­saal­ta perin­tei­ses­ti jopa kil­pail­tu sii­tä, kenen työ­pa­nos on suu­rin, mut­ta arvos­tet­tu nii­tä­kin, joi­den työ­pa­nos jää puut­teel­lis­ten resurs­sien takia pie­nek­si. Tär­ke­ää on, että on ollut muka­na, vaik­ka­pa vain tuo­mas­sa huu­mo­ria ja hyvää yhteis­hen­keä poruk­kaan. Muis­tuu­pa mie­leen katon­te­ko­tal­koo­ku­vaus Väi­nö Lin­nan teok­ses­ta Tääl­lä Poh­jan­täh­den alla.

Enkä mal­ta olla taas­kaan nos­ta­mat­ta esil­le tule­vai­suu­den kan­nal­ta tär­kein­tä yhteis­tä han­ket­ta: miten me onnis­tum­me ihmis­kun­ta­na tor­ju­maan luon­to­ka­don ja ilmas­ton läm­pe­ne­mi­sen muka­naan tuo­man kata­stro­fin? Tämän asian nos­ti tär­keäk­si tasa­val­lan pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö­kin uudenvuodenpuheessaan.

Onnis­tum­me­ko sii­nä vain vero­ja mak­sa­mal­la, vai pitää­kö mei­dän oikeas­ti ruve­ta toi­mi­maan tal­koo­hen­ges­sä maa­il­man pelas­ta­mi­sek­si. Jos minul­ta kysy­tään, niin pitää, krii­si tulee ole­maan sen ver­ran vaikea.

Ja kun läh­tee tal­koi­siin, oppii aina jota­kin uut­ta. Kuu­lin maa­laus­tal­kois­sa, mik­si kan­nat­taa ostaa vai­mol­le tai tyt­töys­tä­väl­le lah­jak­si huu­li­pu­naa. No tie­ten­kin sik­si, että sen saa vähi­tel­len itsel­le takaisin.

Toi­vo­tan hyvää uut­ta vuot­ta 2024 kai­kil­le lukijoille!

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, Vasemmistoliitto