Har­taus: Van­ha mies ja kirk­kau­den lapsi

Mat­ti Kinnunen.

Pie­ni vau­va sätei­lee viat­to­muut­ta ja huo­kuu rak­kaut­ta. Tämä on mei­dän monen koke­mus. Eri­tyi­ses­ti van­han ihmi­sen ja pie­nen lap­sen koh­taa­mi­ses­sa on Tai­vaan tuok­sua. Tämän sai kokea van­ha Simeon, joka uskol­li­ses­ti kul­ki temp­pe­lis­sä ja odot­ti Mes­si­aan tuloa. Juma­lan Hen­ki oli hänel­le ilmoit­ta­nut, että hän sai­si vie­lä ennen kuo­le­maan­sa näh­dä maa­il­man Vapahtajan.

Simeon uskoi tämän Pyhän Hen­gen ilmoi­tuk­sen ja oli odo­tuk­ses­saan kär­si­väl­li­nen. Hän suun­tau­tui uskos­saan ja kil­voi­tuk­ses­saan eteen­päin. Sii­nä­pä meil­le esi­merk­kiä tähän aikaan.

Simeon oli saa­nut loh­du­tus­ta ja roh­kai­sua Pro­fee­tan sanas­ta, joka ennus­ti koko maa­il­man Vapah­ta­jas­ta (Jes. 40 :1–2). Sik­si hän tuli aina uudes­taan temp­pe­liin kuul­lak­seen, että ” Her­ra loh­dut­taa kan­saan­sa” (Jes. 49:13). Simeo­nia oli näin val­mis­tet­tu otta­maan käsi­var­sil­leen pie­ni Jee­sus-lap­si. Kun Joo­sef ja Maria toi­vat lap­sen­sa temp­pe­liin, että hänen puo­les­taan toi­mi­tet­tai­siin uhri­toi­mi­tus, koh­ta­si­vat he samal­la Simeo­nin. Koh­taa­mi­nen oli herk­kä, kos­ka Simeon ymmär­si kenet hän nyt kohtaa.

Simeon halusi ottaa Jee­suk­sen syliin­sä. Pyhä Hen­ki antoi Simeo­nil­le ymmär­ryk­sen, että hänen käsi­var­sil­laan lepää lap­si, joka on pelas­ta­ja ja maa­il­man vapah­ta­ja. Mikä valo lois­ti­kaan täs­tä lap­ses­ta. Simeon kat­soi uskon sil­min tätä las­ta. Hän oli usko­vai­nen mies ja tun­si, että valo kos­ket­ti hänen sisintään.

Simeon alkoi kiit­tä­mään ääneen. Hän lausui sanat, joi­ta on opit­tu tun­te­maan myö­hem­min Simeo­nin kii­tos­vir­te­nä. Ne kan­nat­taa lukea Raa­ma­tus­ta (Luuk.2:29–32). Her­ra, nyt sinä annat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet luvan­nut. Minun sil­mä­ni ovat näh­neet sinun pelas­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le valmistanut”.

Jee­sus oli täyn­nä rak­kaut­ta. Vain Juma­lan täy­del­li­nen rak­kaus Jee­suk­ses­sa voi sää­liä niin pal­jon, että kaik­ki maa­il­man syn­nit ote­taan pääl­le kan­net­ta­vak­si. Jee­sus tuli tämän toteut­ta­maan. Hän tuli mei­tä syn­nin tur­me­le­mia ihmi­siä var­ten. Näin Simeon tun­si. Hän kat­soi uskon sil­min sitä valoa, joka oli hänel­le armoa. Tämä uusi elä­mä Kris­tuk­ses­sa vie mei­dät vii­mein Tai­vaa­seen. Simeon näki, että hän on samal­la mat­kal­la kuin Joo­sef ja Maria. He oli­vat Tai­vaan tien mat­ka­lai­sia. Meil­lä­kin on lupa olla täl­lä tiel­lä, kun uskom­me armos­ta syn­tim­me anteek­si sii­nä evan­ke­liu­mis­sa, joka kai­kuu armah­det­tu­jen syn­tis­ten kaut­ta Juma­lan valtakunnasta.

Simeon oli yksi armah­de­tuis­ta. Tah­dot­han olla sinäkin.

Mat­ti Kin­nu­nen, kap­pa­lai­nen, Iin seurakunta