Keskustelemme

Alue­vaa­leis­sa, eten­kin vaa­li­ko­neis­sa ja ‑kes­kus­te­luis­sa, koros­tuu sote-uudis­tus. Pelas­tus­toi­mes­ta kysy­tään ja puhu­taan vähän, mones­ti epä­oleel­li­sia asioi­ta var­si­nais­ten pal­ve­lu­jen kan­nal­ta. Pelas­tus­toi­men osuus hyvin­voin­tia­lu­een koko­nais­me­nois­ta tulee ole­maan vain muu­ta­man pro­sen­tin. Toi­mia­lam­me vai­kut­ta­vuus alu­een tur­val­li­suu­teen on kui­ten­kin bud­jet­ti­aan suu­rem­pi. Pelas­tus­lai­tok­sen asiak­kai­ta ovat kaik­ki alu­een asuk­kaat, yri­tyk­set ja lai­tok­set, kun­nat sekä alu­eel­la liik­ku­vat ja oles­ke­le­vat ihmi­set. Asiak­kuus koros­tuu sil­loin, kun pelas­tus­lai­tok­sen apua tar­vi­taan kii­reel­li­ses­ti onnettomuustilanteissa.

Ihmi­sel­le voi yllät­täen ilmaan­tua raju­ja arkea koet­te­le­via haas­tei­ta; työt­tö­myyt­tä, talou­del­li­nen romah­dus, van­hem­muu­den ongel­mia, per­he- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, yksi­näi­syyt­tä tai asunn­ot­to­muut­ta. Täl­lai­sia asioi­ta ei kukaan elä­mään­sä toi­vo tai suun­nit­te­le. Sosi­aa­li­työn ja sosi­aa­lioh­jauk­sen kei­noin rat­ko­taan näi­den ongel­mien seurauksia.

Mää­rä­tie­tois­ta toi­min­taa las­ten, nuor­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin puo­les­ta tar­vi­taan hyvin­voin­tia­lu­eel­la. Kai­kes­sa pää­tök­sen­teos­sa on otet­ta­va huo­mioon lap­set, nuo­ret ja perheet.

Ihmet­te­lin aina, kuin­ka sivis­ty­nyt ja sen­ai­kai­sen maa­il­man tek­ni­ses­ti kehit­ty­nein kan­sa läh­ti kan­nat­ta­maan Hit­le­rin hal­lin­toa niin innok­kaas­ti? Eikö sak­sa­lais­ten enem­mis­töl­lä ollut käsi­tys­tä mihin tämä kan­na­tus lopul­ta voi­si joh­taa? Nykyi­sin en ihmet­te­le enää lain­kaan, mik­si sak­sa­lai­set hur­ra­si­vat Hit­le­rin hal­lin­nol­le: nyt näen sen kai­ken tapah­tu­van uudel­leen ympärilläni.

Poh­jois-Poh­jan­maa on laa­ja-alue, joten pal­ve­lui­den tas­a­puo­li­nen tar­joa­mi­nen tulee ole­maan uuden val­tuus­ton tär­kein haas­te. Mie­les­tä­ni mm. nämä nel­jä asi­aa on olta­va kun­nos­sa ja pää­tet­tä­vä oikein nii­den hoi­dos­ta. Minul­la oli ras­kas vuo­den lop­pu. Vel­je­ni kuo­li ja äiti­ni jou­tui tapa­tur­maan ja sai­raa­laan, joten tun­te­muk­se­ni, mitä haluan tule­vai­suu­den ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­dol­ta, ovat hyvin tuoreita.

Alue­val­tuus­ton kokoon­pa­no on sel­vil­lä lähiai­koi­na. Tämä 79 val­tuu­te­tun jouk­kue on heti työn­sä alku­met­reil­lä mer­kit­tä­vien kysy­mys­ten äärel­lä. Ensi töik­seen hyvin­voin­tia­lu­een val­tuus­ton käsit­te­lyyn ovat tulos­sa lin­jauk­set muun muas­sa hyvin­voin­tia­lu­een stra­te­gi­aan, pal­ve­lu­verk­koon, moni­tuot­ta­juu­teen ja talous­ar­vioon liit­tyen. Alue­vaa­lit 23. tam­mi­kuu­ta ovat tär­keä merk­ki­paa­lu mei­dän jokai­sen arjen palveluille.

Maa­kun­ta­vaa­leil­la hae­taan hen­ki­löi­tä päät­tä­mään terveys‑, hoi­va- ja tur­val­li­suus­asiois­ta. Ikäih­mi­sil­le tär­kei­tä asioi­ta ovat ter­vey­den­hoi­to ja pää­sy nopeas­ti hyvään hoi­toon. Mei­dän tulee muis­taa ikäih­mis­ten mää­rän suu­ri ja nopea lisään­ty­mi­nen. Tämä vaa­tii asioi­den muu­tos­ta. Tämän takia alu­eel­la tulee olla hyvä pal­ve­lu­ver­kos­to tai pal­ve­lu­pis­te. Näi­den sijan­neis­ta päät­tää valit­ta­va maa­kun­ta val­tuus­to. Näi­tä pitää olla riittävästi.

Yhteis­kun­nan ulko­puo­lel­le syr­jäy­ty­mi­sen hin­ta on yksi­löl­le kova. Hän mak­saa hin­taa koko ikän­sä ja usein huo­no-osai­suus myös periy­tyy seu­raa­val­le suku­pol­vel­le. Syr­jäy­ty­mi­sen hin­nas­ta yhteis­kun­nal­le on teh­ty monia las­kel­mia vii­me vuo­si­na. Val­tion­ta­lou­den tar­kas­tus­vi­ras­ton arvioi­den mukaan yhden syr­jäy­ty­neen nuo­ren hin­ta yhteis­kun­nal­le on yli mil­joo­na euroa. Voi­tai­siin­ko osa tuos­ta yli mil­joo­nas­ta euros­ta käyt­tää siten, että nuo­ri ei syr­jäy­dy­kään vaan hänes­tä tulee osa yhteiskuntaa.

Tule­vis­sa alue­vaa­leis­sa on kyse ihmis­ten arjen tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­ses­ta. Se tar­koit­taa olo­suh­tei­ta, jois­sa jokai­nen voi kokea oman hen­ki­lö­koh­tai­sen arken­sa tur­val­li­sek­si. Poli­tiik­ko­jen tär­kein teh­tä­vä on var­mis­taa ihmis­ten tur­val­li­nen arki Poh­jois-Poh­jan­maal­la ja Suomessa.

Jo jon­kin aikaa van­hus­ten­hoi­dos­sa on ollut tavoit­tee­na vähen­tää lai­tok­sis­sa asu­vien mää­rää ja pai­not­taa koto­na asu­mis­ta. Aja­tus on kau­nis, kos­ka koto­na­han mei­dän kaik­kien on paras olla. On kui­ten­kin hyvä pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan koti­hoi­dos­sa ole­vien ikäih­mis­ten tilan­net­ta kun­ta­koh­tai­ses­ti, asuu­ko koto­na lii­an huo­no­kun­toi­sia van­huk­sia ja mitä voi­si teh­dä koto­na pitem­pään pär­jää­mi­sen edistämiseksi.

Heti uuden vuo­den alka­jai­sik­si meil­lä on käsil­lä alue­vaa­lit. Vali­tet­ta­van pal­jon tun­tuu vie­lä ole­van epä­tie­toi­suut­ta niin vaa­leis­ta, omas­ta äänes­ty­sa­lu­ees­ta kuin alue­val­tuus­tois­sa pää­tet­tä­vis­tä asiois­ta. Fak­taa kui­ten­kin on, että tule­vat alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vät ylin­tä pää­tös­val­taa alu­een­sa kai­kis­ta sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men pal­ve­luis­ta. Niis­tä, jois­ta tähän saak­ka on pää­tet­ty kun­tien val­tuus­tois­sa, sosi­aa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nis­sa sekä sai­raan­hoi­to­pii­rin ja pelas­tus­lai­tok­sen eri pää­tök­sen­te­koe­li­mis­sä, ja jois­ta jäl­kim­mäi­set toi­mie­li­met lak­kaa­vat vuo­den 2023 alkuun mennessä.