Mik­si nykyih­mi­sel­lä pitää joka het­ki olla kalen­te­roi­tua ja aika­tau­lu­tet­tua? Emme­kö kes­tä het­keä­kään tyl­syy­del­le, jol­loin pysäh­tyä, kes­kit­tyä ja poh­dis­kel­la? Kän­nyk­kä kädes­sä, ruu­tu sil­mis­sä, napit kor­vis­sa aamus­ta iltaan ja yöhön­kin. Suu­ri vaa­ra sumen­tu­mi­seen, uupu­muk­seen vähi­tel­len. Oli­si­ko aika herä­tä, ettei val­lan masen­nus valtaa.