Kolumnit

Kolum­ni: Arvon mekin ansaitsemme

Nämä tutut Jaak­ko Jutei­nin kir­joit­ta­mat lau­lun sanat 1700-luvul­ta sopi­vat selon­te­koon hen­ki­löis­tä, jot­ka ovat toi­mi­neet koti­seu­tu­yh­dis­tyk­sis­sä niin innok­kaas­ti, että hei­tä kut­sut­tiin ”koti­seu­tuih­mi­sik­si”, ikään kuin he oli­si­vat olleet oma ihmis­la­jin­sa. Koti­seu­dun vaa­li­mis­ta on tosin myös moi­tit­tu nurk­ka­kun­tai­sek­si, mitä se joil­la­kin on ollut mut­ta ei kai­kil­la, tai yli­ro­mant­ti­sek­si has­sah­ta­vak­si men­nei­syy­den ihai­luk­si, vaik­ka sii­hen liit­tyy väis­ty­nei­den suku­pol­vien työn kun­nioi­tus­ta. Kas­va­tus­tie­tees­sä sitä syr­jit­tiin pit­kään, kos­ka sii­nä ope­roi­tiin tun­teen­omai­sil­la moni­se­lit­tei­sil­lä käsit­teil­lä. Sen mukaan oli asial­li­sem­paa puhua vain nimel­tä mai­ni­tuis­ta seu­duis­ta tai paikoista.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus


Har­taus­kir­joi­tus: Paras­ta on yhteisöllisyys

Kii­tol­li­suus, onnel­li­suus, ystä­vyys ja yhtei­söl­li­syys ovat sano­ja, jot­ka ovat pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä­ni, kun ajat­te­len kesä­työ­ai­kaa­ni Iin seu­ra­kun­nas­sa. Olin onnel­li­nen ja otet­tu sii­tä, että sain myös tänä kesä­nä olla kesä­töis­sä Iis­sä, ja koen, että olen hyvää vauh­tia muut­tu­mas­sa iiläiseksi.


Voi­daan hyvin: Elä­män nälkä

Tää nii­tä aamu­ja on kun en tie­dä / Kan­nat­taa­ko nous­ta vai jää­dä / Vetää peit­to yli pään / Ja hau­tau­tua alle kivi­sen kuo­ren… (Pave Maijanen). 



Rent­ta­he­lek­ku: On nii­tä Mikkelissäkin

Ihan tuli mie­leen taka­vuo­sien tais­te­lu sääs­kien kans­sa pyyk­ki­na­rul­la. Vähän yri­tin aamul­la piha­kuk­kia kas­tel­la sort­si­sil­laan, niin ei. Ei onnis­tu­nu! Onnek­si tuli ukkos­myrs­kyn poi­ka­nen ja kas­te­li kukat. Puo­lil­ta­päi­vin jo aurin­ko helotti.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus


Kes­ki­ke­säl­lä juhlaa

Seu­ra­kun­ta­työs­sä kesä on usein juh­lan aikaa. Alku­ke­säs­tä on vie­tet­ty kon­fir­maa­tio­juh­lia. Tilo­jen ja työ­ka­ve­rei­den kalen­te­rei­hin mah­tuu myös tal­vea enem­män häi­tä ja eri­tyi­ses­ti tänä kesä­nä juh­lia, joi­ta ehkä on tal­vel­ta siir­ret­ty tur­val­li­sem­paan aikaan.




Har­taus: Kut­su Juma­lan valtakuntaan

Kun saam­me kut­sun tilai­suu­teen tai juh­laan, haluam­me sil­loin men­nä. Kut­su on meil­le tär­keä, kut­su­ja on aja­tel­lut juu­ri sinua, että hän halu­aa tava­ta ja kes­kus­tel­la kans­sa­si. Kes­kus­te­lu on yhteyt­tä ystä­vien välil­lä. Tämä kaik­ki antaa mer­ki­tys­tä ja tar­koi­tus­ta elämään.


Aar­teis­ta

Tule­van sun­nun­tain raa­ma­tun teks­tit liit­ty­vät katoa­viin ja katoa­mat­to­miin aarteisiin.


Kun­nia Isäl­le ja Pojal­le ja Pyhäl­le Hengelle

Ensi sun­nun­tai­na vie­tet­tä­vän Pyhän Kol­mi­nai­suu­den päi­vän sano­mas­sa kitey­tyy kirk­kom­me kris­til­li­sen uskon ope­tus Juma­lan kol­miyh­tei­syy­des­tä. Juma­la on yksi, mut­ta hän ilmoit­taa meil­le itsen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Pyhä­nä Hen­ke­nä. Näi­den kol­men per­soo­nan kaut­ta hän vai­kut­taa Luo­ja­na, Lunas­ta­ja­na ja Pyhit­tä­jä­nä. Juma­la toi­mii­kin maa­il­mas­saan kol­mel­la taval­la: Hän on luo­nut maa­il­man, sovit­taa maa­il­man syn­nit aina uudel­leen poi­kan­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, mei­dän Her­ram­me kaut­ta, ja on tänään­kin luo­nam­me Pyhän Hen­gen väli­tyk­sel­lä. Pyhän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä onkin myös uskon­tun­nus­tuk­sen päivä.


Kolum­ni: Hölmöläisiäkö?

Aurin­ko pais­taa, mut­ta ban­jot eivät soi. Ollaan maal­la, kuul­laan lin­nun­lau­lua. Sitä­hän minä­kin ulkoil­les­sa­ni rakas­tan kuul­la. Niin ovat äänet kirk­kaat ja monen­kir­ja­vat pesä­puu­his­sa len­tää lehah­te­le­vil­la kesän ja ilon tuojilla!

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus