Kolumnit

Ylen A‑studiossa kes­kus­tel­tiin 12.4 Venä­jän Suo­meen koh­dis­ta­mis­ta vai­kut­ta­mis­yri­tyk­sis­tä ja pro­pa­gan­das­ta. Asian­tun­ti­joi­na kuul­tiin tut­ki­ja­toh­to­ri Pek­ka Kal­lio­nie­meä Tam­pe­reen yli­opis­tos­ta ja soti­las­pro­fes­so­ri Aki-Mau­ri Huh­tis­ta Maanpuolustuskorkeakoulusta. 

”Keho­tus can­ta­te (= lau­la­kaa) sekä sen poh­ja­na ole­va psal­mi 98 kyt­ke­vät tämän pyhän vah­vas­ti pää­siäi­sa­jan ilois­ten sun­nun­tai­den ket­juun. Seu­ra­kun­ta kul­kee Voit­ta­jan jäl­jis­sä totuu­des­sa ja rak­kau­des­sa koh­ti täy­del­lis­tä iloa tai­vaas­sa. Pyhän Hen­gen joh­ta­mi­na kris­ti­tyt saa­vat jo nyt elää tai­vaan kan­sa­lai­si­na maailmassa.”

Mitä tulee mie­leen sana­pa­ris­ta Hyvä pai­men? Minul­la sii­tä tulee heti ensim­mäi­sek­si mie­leen Jeesus.

Kun­ta-alan työn­te­ki­jä­lak­ko myl­ler­tää monien arjen aina van­hem­mis­ta vaa­rei­hin ja lap­sis­ta lak­ko­vah­tei­hin. Olem­me uuden edes­sä, kun itses­tään­sel­vyy­det lopet­ta­vat pyö­ri­mäs­tä. Tun­ne on nurin­ku­ri­nen, kun elä­mäm­me perus­tur­val­li­suut­ta ja koko yhteis­kun­taa kan­nat­te­le­vat amma­tit jou­tu­vat lak­ko­jen avul­la perus­te­le­maan tär­key­ten­sä. Eikö esi­mer­kik­si opet­ta­jat elä­kään kii­tok­sel­la ja kutsumuksella?

Maam­me kun­ta­kent­tä muut­tuu vuo­den 2023 alus­ta mer­kit­tä­väs­ti, kun sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­mi siir­ty­vät hyvin­voin­tia­luei­den vas­tuul­le. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, että kun­tien roo­li hyvin­voin­nin edis­tä­jä­nä lak­kai­si sote-raken­ne­uu­dis­tuk­sen jälkeen. 

Kevä­tai­ka on täyn­nä toi­voa. Näin voi huo­ma­ta, kun kat­soo luon­non elä­mää. Valon mää­rä on huo­mat­ta­vas­ti lisään­ty­nyt ja jat­ku­va läm­pö tekee tie­tä uudel­le kas­vu­kau­del­le. Elä­mä voit­taa kyl­män tal­ven jälkeen.

Hyvin­voin­ti syn­tyy kaik­kien mukaan otta­mi­ses­ta, yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­tees­ta sekä monia­lai­sis­ta näkö­kul­mis­ta ja koke­mus­tie­dos­ta. Meil­lä Oulun­kaa­rel­la myös eri­tyis­ryh­mien osal­lis­tu­mi­nen pal­ve­lui­den suun­nit­te­luun on tärkeää. 

Pää­siäi­sen aikaan opim­me pal­jon Jee­suk­sen kär­si­myk­ses­tä. Vapah­ta­jan kat­se pysäh­dyt­tää mei­tä. Hän kat­soi Juu­das­ta kii­ras­tors­tai ilta­na, Pie­ta­ria Get­se­ma­nen tus­ka­nyö­nä ja äitiän­sä ris­til­tä. Hän kär­si hei­dän kaik­kien puo­les­ta. Se kat­se oli rak­kau­den kat­se. Se koh­dis­tui vihamieheenkin.

”Ker­ran sor­tu­vat nämä tiel­läm­me ole­vat esteet, joil­la pahuus on sul­ke­nut mei­dät ver­hon­ta­kai­sen pyhä­tön ulko­puo­lel­le, ja mei­dän luon­tom­me leh­ti­ma­ja koho­aa jäl­leen ylös­nouse­muk­ses­sa. Kaik­ki pahuu­den tuo­ma tur­mel­lus kato­aa ole­vai­sen pii­ris­tä, ja sil­loin viet­tä­vät yhteis­tä juh­laa Juma­lan kun­niak­si kaik­ki ne, jot­ka ylös­nouse­mus on peit­tä­nyt, sil­loin on kai­kil­la yksi ja sama ilo.” (Pyhä Makri­na vel­jel­leen Gre­go­rios Nyssalaiselle)