”Elä­mä on kuin pol­ku met­säs­sä. Jos et valit­se suun­taa itse, joku muu tekee sen puolestasi.” 

Syk­syn toi­min­ta on seu­ra­kun­nas­sam­me pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin. Palaan aja­tuk­sis­sa­ni vie­lä men­nee­seen kesään. Pik­ku­lin­nut oli­vat teh­neet ennä­tys­mää­rän pesiä mök­kim­me piha­pii­riin. Lin­tu­jen lau­lu oli voi­mal­lis­ta ja sitä kuu­lui ympä­ri vuo­ro­kau­den. Emot kan­toi­vat ruo­kaa pesäs­sä ole­vil­le poi­ka­sil­le tau­koa­mat­ta ja luon­to oli täyn­nä ään­tä ja elämää. 

Ensin­nä­kin on hyvä tie­tää, että seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na en kuu­lu työ­ajan pii­riin. Teen töi­tä yleen­sä kes­ki­vii­kos­ta sun­nun­tai­hin, useim­mi­ten päi­vä­sai­kaan. Työ­ni liit­ty­vät hyvin…

Onko sinul­la kos­kaan tul­lut sel­lais­ta aja­tus­ta, että olet joten­kin huo­nom­pi kuin toi­set? On voi­nut esi­mer­kik­si olla tilan­ne, mis­sä ystä­vä­si on onnis­tu­nut jos­sa­kin asias­sa erin­omai­ses­ti, kun taas oma suo­ri­tuk­se­si ei ole ollut yhtä hyvä.

Seu­ra­kun­nan las­ten ja nuor­ten kesä on ollut täyn­nä iloa, leik­kiä ja yhdes­sä­oloa. Kesä­ker­hot, lei­rit ja rip­pi­kou­lut ovat tar­jon­neet lap­sil­le ja…

Tiis­tai­na 3.6. tapah­tui jota­kin suur­ta. Suo­men evan­ke­lis-lute­ri­lai­sen kir­kon piis­pain­ko­kous jul­kai­si ohjeen, joka kos­kee samaa suku­puol­ta ole­vien parien vih­ki­mis­tä ja siu­naa­mis­ta. Kyse ei ole vain yhdes­tä asia­kir­jas­ta tai hal­lin­nol­li­ses­ta lin­jauk­ses­ta – kyse on suun­nan­muu­tok­ses­ta, joka tuo kir­kon lähem­mäs sitä todel­li­suut­ta, jos­sa me kaik­ki elämme.