Ran­ta­poh­jas­ta 6.1.1977: Eläin­lää­kä­ri meni kun­nan­lää­kä­rin vas­taa­no­tol­le. Toh­to­ri kysyi, mikä vai­vaa. Poti­las vas­ta­si: “Tut­ki, ei minun­kaan para­ne leh­mäl­tä kysyä, mikä vai­vaa, vaan pitää tut­kia.” Kun­nan­lää­kä­ri tut­ki ja mää­rä­si lääk­keet ja sanoi: “Jos ei kol­men päi­vän peräs­tä para­ne, niin pitää lopettaa.”

Ran­ta­poh­jas­ta 19.12.1974: Kak­si poti­las­ta istui sai­raa­lan olo­huo­nees­sa kat­se­le­mas­sa tv:stä jal­ka­pal­lo-otte­lua. Aikan­sa kat­sot­tu­aan pelaa­jien taus­te­lua pal­los­ta tuu­ma­si toi­nen: “Näyt­tää käy­vän vähäk­si yksi pal­lo noin monel­le mie­hel­le.” M.T.Kiiminki

Ran­ta­poh­jas­ta 5.12.1974: Kylän kaup­pias yrit­ti tai­vut­taa maan­vil­je­li­jää osta­maan pol­ku­pyö­rän. “Kyl­lä minä mie­luum­min sijoit­tai­sin raha­ni leh­mään”, arve­li isän­tä. “Mut­ta aja­tel­kaa­pa toki”, jat­koi kaup­pias itse­päi­ses­ti, “miten has­sul­ta näyt­täi­sit­te rat­sas­taes­san­ne leh­mäl­lä. “En puo­lek­si­kaan niin has­sul­ta kuin jos yrit­täi­sin lyp­sää pol­ku­pyö­rää”, kuu­lui vas­taus. M.N. Haukipudas